Vanhan kansan viisautta

Kuten jo Mestari Siitoin mm. teoksissaan Musta Magia osat I ja II osoitti, oli vanhalla kansalla paljon syvää hengentieteen viisautta. Tuo viisaus oli hyvin käytännönläheistä, siinä korkea hengentieteen ymmärrys liittyi kiinteästi tämän maailman asioihin. Vanhan kansan viisauksissa oli myös sexuaalisuudella tärkeä rooli, aivan kuin Turun Hengentieteen Seurassakin on aina ollut. Tämä lienee tullut lukijoillemme jo varsin selväksi niin tämän, kuin seuran jäsenten muidenkin blogien kautta.

Seuraavaksi siteeraan pitkähkösti aiheesta varsin oivaltavan artikkelin, jonka joku humanistipelle on kirjoittanut Turun yliopiston erääseen uskontotieteelliseen julkaisuun (toisinaan humanistit voivat yllättää myös positiivisesti, mutta poikkeus vahvistaa säännön).

- – -

“Naisen fyysisyys ja siihen liittyvä voima on ollut merkittävä, yhteisöllinen tekijä suomalaisessa agraarikulttuurissa. 1800- luvulla kerätyissä seksuaalirunoissa naisen seksuaalisuus saa sekä vastenmielisiä että juhlallisen ylistettäviä piirteitä. Naisen voima on ollut sekä uhka että suoja, hyvä ja paha.

Suomen kielessä naisen vulvaa tarkoittava sana “häpy” on antiteettisessa suhteessa pyhä-sanaan. Kun todetaan, että jollakin ei ole häpyä, tarkoitetaan, että hän ei pidä mitään pyhänä. Etymologista riippuvuutta sanojen välille ei kuitenkaan voida osoittaa, molemmille sanoille on nimittäin osoitettu oma germaaninen kantasanansa. Naisen sukuelin liittyy kansanomaisen pyhä-sanan semanttiseen kenttään, mutta kristillisessä yhteydessä pyhä-sana on deseksualisoitu kuten kirkolliset ajat ja tilatkin.

Agraarikulttuurien kansanomaisessa “yhteisöuskonnossa” naista on pidetty kasvun ja sen rajojen metaforana. Naisen sukuelin on saanut erityisen merkityslatauksen sosiaalisten arvojen representaationa. Naisen ruumiillisuudella on ollut merkitystä koko yhteisöelämälle – tästä todisteena ovat muun muassa lähes yleismaailmalliset välttämissäännöt ja rituaaliset epäpuhtausluokitukset. Naiseen on liitetty käsitys rajalla olosta ja samalla ajatus “pahasta” tai “epäpuhtaasta”, “saastaisesta”, joka voi suojaamattomana olla vaaraksi niin viljan kasvulle, lehmän tuottavuudelle kuin lapsen terveydellekin. Tämä tapahtui etenkin silloin, kun naisen ruumiin rajat olivat havaittavasti auki kuten menstruaation ja synnytyksen aikana.

Hyvä paha vittu

1800-luvulla Itä-Suomesta kerätyissä seksuaalirunoissa naisen seksuaalisuus esitetään joko häpäisevässä ja negatiivisessa valossa tai voimakkaan ylistävässä. “Pojat kaikki polvillah vittua kumartamah.Vatsallah miehet vanhat vittua kumartamah, tuota tervehyttämäh. Pappi nosti partoah, kuningas kypäriäh tuota tervehyttämäh.” (J. Fr. Cajan 347. Uhtua 1836)

Seksuaalirunot ovat lähes poikkeuksetta miesten sepittämiä, miesten näkökulmasta. Seksuaalisuudella ja seksillä oli tärkeä rooli miehen ja naisen välisessä suhteessa. Miehen halu naiseen eli “kiima” sitoi heidät yhteen. Miesten fantasioissa sukupuolielimet on irrotettu uhmisruumiiin kokonaisuudesta ja ne on elollistettu. Yhdyntä kuvataan usein taisteluksi, jossa vagina nähdään ylivertaisena miehen elimeen verrattuna. Sitäpaitsi vaginalle ei riittänyt useinkaan vain yksi mies: “Hulivililikan” elimellä saattoi olla yksi miehen elin suussa poikittain, kaksi sauvana kädessä, kolme kontissa selässä jne.

Nainen saattoi ruumiillaan sitoa eli “maanittaa” haluamansa miehen itselleen.

Apunaan hänellä oli lemmentaiat, joissa nainen käytti hyväkseen alaruumistaan ja eritteitään kuten hikeään ja vertaan. Yhteisön kannalta lemmentaiat olivat kuitenkin kiellettyä tai ainakin paheksuttua magiaa. “Nouse, lempi, liehumaan,kunnia, kupahumaan tämän piian pillun päälle, tämän lapsen lantehille! Jos et tänä kesänä, niin elä sinä ilmoisna ikinä!” (Lemmennostatusloitsu, Kaavi 1910)

Hyi vittu

Kaikkien seksuaalirunojen taustalla on käsitys naisesta piilevästä voimasta eli “väestä”, joka viittaa yliluonnolliseen. Ruumiissaan sijaitsevan voiman avulla nainen saattoi vaikuttaa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. “Naisen vihat” saattoivat aiheuttaa muun muassa sukupuolitauteja, silmätulehduksia ja haavatulehduksia. “Vitun vihat” olivat tietäjän käyttämiä loitsuja sairauksien parantamiseksi. “Hyi vittu nyt vihasa syököön, lattero latistukoon.” (Päätössanat “naisten vihain poistamisloitsusta”, Tohmajärvi 1889)

Koska naisessa oli reikä mihin tunkeutua sisään ja tulla ulos, ajateltiin, että hänen kehoaan ja vaginaansa voitiin käyttää väylänä matkatessa eri maailmojen välillä. Näitä matkoja nimitettiin “reissuiksi”. Tietäjä saattoi siis tehdä “reissun” selvittääkseen “vitun vihojen” syntyä ja taltuttaakseen taudin aiheuttajan. “Lapsen reissu” kuvasi puolestaan lapsen matkaa tuonpuoleisesta tähän maailmaan. Vaginasta saatettiin myös mennä tuonpuoleiseen tai Tuonela-Pohjolaan.

Vitun lykky

“Vitun vihojen” lisäksi nainen kykeni käyttämään voimaansa myös hyvään tarkoitukseen. Hän saattoi antaa maagisen suojauksensa niin lapsilleen, miehelleen kuin karjalleenkin. Suojaus annettiin onnen, lykyn, takaamiseksi. Suojausta tarvittiin esimerkiksi naapurikateutta ja pahaa silmää vastaan. Nainen saattoi käyttää “väkeään” myös kamppaillessaan suorassa kontaktissa vastustajansa kanssa. Kamppailussa voima välittyi naisen paljastaessa alaruumiinsa. Nainen saattoi käyttää sukupuolielintensä voimaa myös sitoessaan lehmän itseensä syöttämällä sille jalkovälissään pitämiään leivänmuruja tai antamalla lehmän nuolla alaruumistaan.

Voi vittu

“Väekkyydestään” huolimatta nainen ei kuitenkaan ollut mitenkään ylivertainen tai edes tasavertainen mieheen verrattuna. Miksei voima siis tuonutkaan valtaa? Syynä siihen voidaan pitää esimerkiksi sitä, että nainen nähtiin osana luontoa – jollakin tavoin eläimellisenä olentona. Naista ohjaavat vietit täytyi siis alistaa rationalisuutta edustavan miehen alaisuuteen. Nainen oli sekä kulttuuria että luontoa – voimakas ja heikko, hyvä ja paha.

“Mistee on vittu tehty?

Ei oo vittu hyvistä tehty,

eikä varsin pahoistakaan.

Vittu on sysistä tehty,

pärerauvan raiskioista.

Siihen pani susi suumalonsa,

karhu kaks kämmentänsä,

repo kielensä repäsi keskelle terälihaksi.”

(Maaninka. Otto Räsänen KRK 118:302. 1935)”

- – -

Kuten helposti näitä asioita pohdittuamme huomaamme, ovat vanhan kansan viisaudet edelleen täysin paikkansa pitäviä. Turun Hengentieteen Seuran okkultistit ottavat nämä tärkeät perustotuudet jatkuvasti huomioon toimissaan, ja sen vuoksi he ovatkin mitä menestyneimpiä ja vaikutusvaltaisimpia maailmassa. Leon Kosmoksen teksteissä on lähes poikkeuksetta väkevä sexuaalinen perusvire (Leonin tyypilliseen tapaan sadomaagisella otteella) ja Pimeyden Prinsessa on mitä erinomaisimmin pukenut sanoiksi sexuaalisuusviisautta naisnäkökulmasta mm. välittömästi klassikoksi nousseella Luciferin nartun päiväkäsky -tekstillään.

Lopuksi vielä itse Mestari Siitoimelta aiheeseen sopiva vitsi (teoksesta Paholaisen Katekismus):

“Mitä yhteyttä on naisen vitulla ja hautausmaan portilla? Vastaus: Molemmista viedään sisään jäykkää poikaa jalka tai jalat edellä!”

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777

Huumorintaju ja viisaus

Olemme päässet O.F.R.:n vastauksissa Kristuksen Morsiammen lähettämiin kysymyksiin nyt viimeiseen osaan. Tällä erää pari sanaa huumorintajusta ja viisaudesta. Kristuksen Morsian kysyi, “onko Turun Hengentieteen Seura jonkinlainen vitsi, vai onko mukana ihan tosissaan mukana olevia ihmisiä?”

Postissa Yleisen kristinuskon erheellisyys kävimme läpi niitä yleisiä syviä seikkoja, joiden vuoksi kristinusko yleisesti on täysin harhautunut alkuperäisestä Jeesuksen Kristuksen sanomasta ja yleisestikin henkimaailman ymmärryksestä. Eräs näistä syvistä syistä on kristinuskoon yleisesti kuuluva syväpatologinen taipumus mustavalkoistaa asioita, kuten em. artikkelissa osoitimme. Tämä mustavalkoistaminen ilmenee monessa asiassa, mm. taipumuksessa nähdä asiat yksinkertaisesti “hyvän” ja “pahan” silmälapuilla (huomaamatta niiden välissä olevaa harmaata sävyä), kykenemättömyyttä ymmärtämään henkimaailmojen kokonaisuutta (jossa niin Kristuksella, Luciferilla kuin Saatanallakin on oma tehtävä ja paikkansa), kykenemättömyytenä nähdä sielun ja ruumiin tarpeet yhtenä kokonaisuutena (tästä seuraa mm. lukemattomia erilaisia sexuaalisuuden psykopatologisia ongelmia), sekä käsittämättömänä turhantärkeytenä, tiukkapipoisuutena ja huumorintajuttomuutena.

Tästä kaikesta on seurannut kautta historian kaikenlaisia umpityperiä ongelmia, jotka olisimme voineet välttää, jos monilla “hengen miehillä” olisi oikeasti ollut edes hitunen sellaista aitoa hengellisyyttä, jota he ovat väittäneet ja kuvitelleet itsellään olevan.

Kristuksen ja muiden valon lähettiläiden palvojien tulisi jo lähtökohtaisesti keskittää henkinen kilvoittelunsa tietyllä tapaa tämän maailman ulkopuolelle, pyrkien elämään näillä ideaaleilla samalla tässä maailmassa ihmisenä, pyrkien ilmentämään heidän mestareidensa perustavalla tavalla epämaallisia ideaaleja. Tämä fyysinen maailmamme on perustavalla tapaa Luciferin ja Saatanan hallintoaluetta. Heille on suuressa henkimaailmojen kokonaisuudessa annettu hallittavaksi materiaalinen maailma. Tässä fyysisessä maailmassamme vallitsee perustavalla tapaa Luciferin ja Saatanan voima, mikä ilmenee aina luonnollisia viettejä ja tarpeita myöden. Todellinen hengentieteen harjoittaja tämän tietää, eikä ala tuomitsemaan niitä, ketkä eivät palvo samaa mestaria kuin itse palvoo. Jos Luciferin ja Saatanan hallinnoimalla alueella joku haluaa palvoa Kristusta tai vaikka Muhammedia, niin sen kuin palvoo, kunhan ei ala siinä sitten kitisemään, parkumaan, uhkailemaan ja syyttämään niitä, ketkä eivät hänen omaa uskoaan jaa.

Huumorintaju on aina ollut eräs selvä aidosti viisaisiin miehiin ja naisiin liittyvä ominaisuus. Tämä pätee myös sellaisiin valon soturien joukkoihin, jotka ymmärtävät henkimaailman kokonaisuuden, mutta ennen kaikkea tämä ominaisuus liittyy Luciferin ja Saatanan sotureihin. Onhan huumorintaju oleellisesti maanpiirin asioista kumpuavaa, hersyvää naurua milloin mistäkin inhimilliseen matkaan Maan päällä liityvistä koomisella tavalla ristiriitaisista, irvokkaista, hölmöistä, yms. asioista johtuen. Viime kädessä huumori nousee meidän älymme kautta, kykymme älyllisesti hahmottaa kokonaisuuksia ja sen sisäisiä huvittavia tapahtumia ja asioita. Ja kuten jo nyt monet valppaat lukijamme muistavat, on Mestari Pekka Siitoinkin todennut (mm. asettamassaan seuran yleisrukouksessa), että  Saatana on järjen isä. Tämä on todettu jo Raamatun syntiinlankeamustarinassa, jossa suuri käärme eli Saatana tarjosi Aatamille ja Eevalle tiedon puun omenaa. Saatana antoi ihmiselle järjen. Huumori, kuten myös sexuaalisuus, on aina tietyin saatanallisin tavoin liittynyt järjenkäyttöön, koska ne kumpuavat Luciferin ja Saatanan hallintoalueella vaikuttavien lainalaisuuksien ja voimien kautta. Se on ikuinen totuus, sanoi joku elämälle katkera, kireä, tiukkapipoinen, muiden asioihin nokkaansa tunkeva vanha yleiskristillinen, sexitön ja huumorintajuton, palliton pappi tai suohirviönruma nunna mitä tahansa muuta.

Se, että Turun Hengentieteen Seuran julkilausumat tuntuvat monista usein vain vitseiltä, kertoo kaikille mitään hengentieteistä oikeasti tietäville siitä, että yleinen kulttuurimme on täysin patologinen monella tapaa. Samalla se kertoo kaikille mitään hengentieteistä oikeasti tietäville, että Turun Hengentieteen Seurassa vallitsee itse asiassa aivan ylivertainen ymmärrys hengenmaailman asioista suhteessa moniin “hengellisiin yhteisöihin”, jotka patologisesti kouristelevat ristiriitaisen minäkokemuksensa riivaamina ja elämälle katkerina ovat tuomitsemassa muita, nurisemassa pahaa oloaan ja suu vaahdossa saarnaamassa hurskaita paskapuheitaan niille, jotka osaavat avosylin ottaa vastaan tämän maailman suomat hecumalliset nautinnot ja koettelemukset. Me Turun Hengentieteen Seurassa olemme hölmön mustavalkoisen ajattelutavan ja siihen liittyvän itsesäälin ja huumorintajuttomuuden yläpuolella. Me tiedämme paljon enemmän. Me myös osaamme nauraa, niin muille kuin myös itsellemme. Ja koska me saatanallisella älyllämme osaamme hahmottaa kosmoksen suuria kokonaisuuksia varsin hyvin, me saamme myös tässä elämän seikkailussa parhaat naurut.

Tästä kaikesta on loistavana esimerkkinä tietysti seuramme perustaja Mestari Siitoin, jonka lämmin, mutta turhantärkeää hevonpaskaa kumartelematon ja brutaalikin huumorintaju  (niin itseään kuin muitakin kohtaan) heijasteli hänen saavuttamaansa korkeaa henkisen vihkimyksen tasoa.

Monia syviä totuuksia on aina välitetty huumorin siivin. Jos kohtaat kireäotsaisen, elämälle katkeran, sexittömän, tiukkapipoisen sormi ojossa tuomitsevan hengenmiehen jolla ei ole huumoria ja itseironiaa sanoissaan, tiedät, että paskakasassakin on enemmän viisautta kuin hänessä.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi

666/777