Mestarin viisautta, XI

Voidaan siis sanoa karskisti, MITÄ HYÖTYÄ ON IHMISILLE, HEIDÄN HENKISTÄ KEHITYSTÄÄN AJATELLEN, JOS AINA VAIN IHMETELLÄÄN JOTAKIN NÄKYÄ, TAI JALANJÄLKEÄ, TAI JOTAKIN MUTTERIA, JOKA ON KENTIES PUDONNUT JOSTAKIN UFOSTA JNE. Jokainen varmasti ymmärtää, ettei tällainen asioiden käsittely vetele pitkään, eikä varmaankaan edistä kenenkään henkistä kehitystä, kuten pitäisi, vaan siihen tarvitaan paljon muutakin. Ufojen ja henkien näyttäytymiset voidaan käsittää vain hengentieteen, eli salatieteiden tuntemuksen avulla, ja jotta tämä tuntemus voidaan saavuttaa, niin ihmisen täytyy paljon kehittää itseään henkisesti, jotta hän saavuttaa sellaisen värähtelyjaksoluvun, kuin mm. henkien havaitseminen vaatii. Samoin on asioiden laita myös Ufo-asioissa, sillä nekin ovat alkuperältään henkisiä olentoja, vaikka voivatkin muuttua välillä aineellisiksi olennoiksi.

- Pekka Siitoin

Pasuuna

Seuran lehti Pasuuna 1/2011 on nyt saatavilla .pdf-tiedostona. Lehti sisältää seuran jäsenten blogitekstit ajalta 18.12. 2010-8.2. 2011. Lisäksi numerossa on B.S. Müllerin esipuhe.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777.

Uusi Facebook-ryhmä, uusi postikortti

Turun Hengentieteen Seuralla on uusi Facebook-ryhmä, joka on tällä kertaa suljettu. Seura on lähettänyt painoon myös uuden postikortin, joka tulee myyntiin kuun loppupuolella tai ensikuun alkupuolella. Ensimmäistä painattamaamme korttia on vielä toistaiseksi saatavilla. Tilaa omat kappaleesi tätä klassikkoa ennen kuin ne loppuvat kesken! Myös jäsenhakemuksia otetaan vastaan, kuten ennenkin.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777.

Turun Hengentieteen Seuran sivut sensuroitu Facebookista

Turun Hengentieteen Seuran kaikille avoin Facebook-ryhmä katosi tänään em. yhteisöpalvelusta. Seura ei saanut sivujen poistosta minkäänlaista etukäteisvaroitusta. Koska sivustolla ei ollut missään vaiheessa mitään lainvastaista (ellei sellaiseksi lasketa Paula Koivuniemen ja Johanna Raunion YouTube-videoiden linkkejä), jää syyksi sivujen poistoon ainoastaan se, että jotkut seuralle vihamieliset tahot ovat ns. “liputtaneet” seuran sivua ja selittäneet oheen jotain valheellista sivujen sisällöstä.

Facebookin palvelujen toimintaperiaatteiden ja käytännön toteuttamisen ollessa jo valmiiksi jokseenkin kyseenalaiset, ei seuralla ole mitään mahdollisuutta valittaa kyseisestä toimenpiteestä eikä myöskään saada alkuperäisiä sivuja takaisin kaikkine sisältöineen. Jos uusien sivujen luonti onnistuu, eikä sivuja välittömästi poisteta, ilmoitamme uusista seuran Facebook-sivuista täällä myöhemmin.

Lopuksi osoitamme surunvalittelumme niille, ketkä saivat päähänsä tehdä tämän iskun seuraa vastaan. Vaikka seuran sivut Facebookista ainakin väliaikaisesti poistettiin, sai seura huomioita ja “mainetta” samalla huimasti lisää. Seuraa ei tuollaisella lapsellisella pelleilyllä voi vaientaa, jokainen tuollainen lapsellinen teko vain osoittaa, että seuran vastustajat eivät rohkene pelata reilua peliä ja että he tietävät sisimmässään olevansa väärässä tekonsa suhteen ja kärsivänsä tästä itselleen huonoa karmaa. Te tuomitsette itse itsenne heikoissa ja valheellisissa sydämissänne ja samalla vain vahvistatte meitä ja päämääriämme.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777.

Lucifer pro et in Nobis, eli pyhä vuodenkierto (5/5)

Lokakuu

Lokuulle sijoittuu myyttinen Mestari Siitoimen ja hänen puolueensa jäsenten laivamatka Turusta Tukholmaan ja takaisin. Turun Hengentieteen Seuran jäseniä suositellaan ainakin tähän aikaan vuotta tekemään vastaavan pyhiinvaellusmatkan Mestarin ohjeistamalla tavalla ja miettimään Mestarin tuolla matkalla puhuman ns. laivasaarnan sanoja. Kuukauden liturginen musiikkikappale on Peppi Pitkätossun tunnusmusiikki. Lokakuun liturgiseen teemaan kuuluu yleisemminkin seikkailujen tekeminen, kuluneen vuoden seikkailujen muisteleminen ja uusien seikkailujen suunnittelu ja visiointi. Mestari Siitoin matkusteli tunnetun inkarnaationsa aikana varsin paljon ulkomailla ja otti näiltä matkoiltaan kaiken irti. Tässäkin hän antoi seuran jäsenille esimerkillisen mallin siitä, miten hengentieteen Mestari toimii tämän maailman suomien ilojen kaikilla lakeuksilla. Lokakuu tunnetaan seurassa myös nimellä Seikkailujen kuu. Kuukauden liturginen väri on punainen.

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

Marraskuu

Marraskuun 10. 1984 Iltalehti uutisoi Mestari Pekka Siitoimesta olleesta jutusta italialaisessa Oggi-lehdessä. Turun Hengentieteen Seura viettää tämän asian vuoksi tällöin Italia-päivää. Ajankohtana suositaan italialaisia alkoholijuomia ja pasta- ja pizza-ruokia.

Marraskuun 13. 1978 Mestari Siitoin tuomittiin Helsingin raastuvanoikeudessa viideksi vuodeksi vankeuteen kirjapaino Kursiivin tuhopoltosta. Kirjapainossa oli sytytetty tulipalo 26. marraskuuta 1977. Myös neljä muuta juttuun osallista tuomittiin eripituisiin vankeusrangaistuksiin. Toisin kuin Kristuksen tuomitseminen ja kristittyjen Pääsiäisenvietto huhti/toukokuussa, ei Mestari Siitoimen tuomitseminen johtanut hänen kuolemaansa vaan transformaatioon tässä maailmassa. Kyseessä oli kuitenkin Jeesuksen tapaan täysin poliittinen tuomio, sillä Mestari Siitoin sai kohtuuttoman kovan tuomion pelkän tekoon “yllyttämisen” perusteella. Marraskuu tunnetaan seurassa myös syntipukin kuuna.

Marraskuun alussa vietetään perinteistä pyhäinpäivää. Turun Hengentieteen Seura viettää omaa pyhäinpäiväänsä marraskuun 13. Mestari Siitoimen ja muiden samalla tuomittujen päivän muistelemisen ohessa. Pyhäinpäivän tarkoituksena on muistaa seuran vääryyttä kokeneita ja kuolleitakin jäseniä. Olennaista tässä on kokemus pyhien hengentieteilijöiden yhteydestä, uskossa elävien ja kuolleiden ja uudelleensyntyneiden yhteenkuuluvuus, sekä todistavan ja riemuitsevan Turun Hengentieteen Seuran yliajallinen vuorovaikutus. Kuukauden liturgiset värit ovat musta, punainen, ja vihreä.

Turun Hengentieteen Seuran jäseniä suositellaan lukemaan tähän aikaan vuotta Mestari Siitoimen teoksia Laillinen laittomuus Suomessa (Kansallis-Mytologinen yhdistys, 1979) sekä Demokratia vaiko Fasismi (Kansallis-Mytologinen yhdistys, 1984). Tähän väliin huomautettakoon, että Turun Hengentieteen Seura ei nykyään ota poliittisesti asioihin juurikaan kantaa, eikä kannata laitonta toimintaa. Seuran Mestarin historian ja persoonan ymmärtämisen kannalta edelliset teokset ovat kuitenkin hyödyllisiä.

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

[Marras- ja joulukuuhun sijoitetaan symbolisesti seuran pyhässä kalenterissa myös myyttinen aika, jolloin Lucifer sai ammoisia aikoja sitten henkivaltojen johdolta tehtäväkseen luoda meidän maailmamme ja kaiken siihen kuuluvan luonnon].

Joulukuu

Mestari Pekka Siitoin kuoli 59 vuoden iässä 8. joulukuuta vuonna 2003 ruokatorven syöpään Vehmaan terveyskeskuksessa. Tähän päivään sijoittuu monien seuran jäsenten pyhiinvaellus Naantalin uudelle hautausmaalle, jossa Mestarin haudalle lasketaan seppele ja otetaan ryyppy hänen kunniakseen.

Huhujen mukaan Mestari Siitoin olisi nähty vampyyriviitassa myöhemmin joulukuussa vuonna 2003. Tästä johtuen on alkanut liikkua spekulaatioita siitä, josko Mestari Siitoin järjesti itselleen Musta Magia, osa II -teoksessaan kuvaileman vampyyrin tavan pysyä elossa tässä maailmassa. Toinen koulukunta seuran sisällä kuitenkin katsoo, että Mestari Siitoin on joko jo uudelleensyntynyt tähän maailmaan, tai on tuleva uudelleensyntymään jossakin vaiheessa. Eräs tämän kuun aiheista onkin etsiä merkkejä Mestarin uudesta jälleensyntymisestä.

13. joulukuuta vietetään kristittyjen keskuudessa yleisesti Lucian, valontuojan päivää. On tärkeää tiedostaa, mikä tuon päivän, samoin kuin Joulun, vieton alkuperäinen ja todellinen sisältö on. Joulukuuhun sijoittuu talvipäivänseisaus, jolloin päivät alkavat taas pidentyä ja valon määrä kasvaa. Alunperin Joulu oli Saturnalia, Jul, dies natalis solis invicti, mitä vietettiin Auringon, eli valon syntymänä. Kristityt omivat tämän päivän myöhemmin ja sijoittivat siihen Jeesuksen syntymäpäivän, jotta he pystyivät petkuttamaan muut unohtamaan talvipäivänseisauksen ja sen todellisen sanoman. On tärkeää huomata, mitä Turun Hengentieteen Seuran pyhä kalenteri myyttiseltä ulottuvuudelta pitää tässä kohtaa sisällään. Se pitää sisällään Luciferin, eli valon, saapumisen maanpiiriin, ja hänen ja hänen apulaistensa aloittaman työn Maan hyväksi. Tässä on todellinen Joulun, eli Saturnalian, eli valon juhlan alkuperä. Mitä taas tulee Luciaan, kertoo jo hänen nimensä yhteneväisyyden Luciferiin. Lucia oli alunperin Luciferin ja Saatanan palvelijoilla Luciferin morsian, eli portto, jota juhlittiin Luciferin tulemisen viitoittajana. Heidän juhlissaan Lucia esiintyi kulkueessa, jossa hän kantoi päässään vahasta, puusta, tms. materiaalista tehtyjä falloksia.

Turun Hengentieteen Seura perustettiin joulukuun 18. 2010 uudelleen Turussa. Asiaan myötävaikuttivat otolliset tähtien asennot ja Mestari Siitoimelta saadut kehoitukset astraalitasolta seuran uudelleenperustajille. On huomionarvoisaa, että alunperin vuonna 1971 perustettu Turun Hengentieteen Seura perustettiin tuolloinkin joulukuussa.

Kuten edellä jo tuli mainittua, merkitsee talvipäivänseisaus valon, Auringon syntymää, Luciferin saapumista. Turun Hengentieteen Seuran jäsenet juhlivat tätä monin tavoin, niin rituaalisesti kuin muutoinkin.

Turun Hengentieteen Seuran jäseniä rohkaistaan tekemään kuun lopussa Uudenvuodenrituaali, jonka seuran seniori B.S. Müller on kirjoittanut kanavoituaan Mestari Siitointa.

Joulukuuhun liittyy seuran kalenterissa eri tavoin huomattavan vahvasti niin suurta kuoleman kuin syntymän ja jälleensyntymänkin teemaa. Tämä on tietysti seuran jälleensyntymisoppia, ja valon eli Auringon syntymää, eli Luciferin myyttistä saapumista, tarkastellen erittäin mielekästä. Tämän vuoksi joulukuu tunnetaan seurassa myös uudelleensyntymän kuukautena. Kuukauden liturgiset värit ovat punainen, vihreä, ja valkoinen.

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777.

Lucifer pro et in Nobis, eli pyhä vuodenkierto (4/5)

Heinäkuu

Heinäkuun 18. 1984 Mestari Siitoin esiintyi iltapäivälehdistössä kertomassa siitospalvelustaan naisille, jotka haluavat lapsen korkeatasoisesta spermasta. Ei ole hengentieteellisesti sattumaa, että Mestari Siitoin vihittiin heinäkuussa 1971 Luciferin arkkipiisaksi henkivaltojen toimesta. Heinäkuu on myyttisesti aikaa, jolloin Mestari Siitoin on hengentieteellisesti kehittynyt jo Mestariksi, jonka luokse tuli opetuslapsia. Heinäkuu tunnetaankin myös Opetuslapsien kuukautena. Kuukauden liturginen väri on punainen.

Heinäkuun 27. järjestetään Naantalin jokavuotiset Unikeonkestit. Mestari Siitoin otti niihin aina osaa, marssien joka vuosi niissä ylpeänä univormussaan. Tämä on meille muistutuksena ja esimerkkinä siitä, mitä on Luciferin ylpeys ja rohkeus sekä Mestarin velvollisuus rahvaan edessä täällä Maan päällä. Myös meidän tulee olla ylpeitä herramme seuraajia ja tarpeen tullen näyttää se maailmalle. Unikeonkesteillä, kuten muulloinkin, Mestari Siitoin myös osoitti trickster-hahmon ominaisuuksiaan, mikä kuuluukin oleellisesti Luciferin ja Saatanan seuraajan leikkisään luonteeseen. Seuran Lucifer- ja Saatana Looshien jäseniä suositellaan Unikeonpäivänäkin jollain sopivalla tavalla osoittamaan muulle maailmalle henkinen johtajuutensa ja Luciferin kannattajuutensa. Myös käytännön pilojen tekemistä suositellaan.

Vuonna 1994 Ilmestyi dokumenttielokuva Sieg Heil Suomi, jossa oli aiemman vuoden heinäkuussa kuvattua Mestari Siitoimen poliittisempaa toimintaa. Tämä kuitenkin nivoutui Mestarilla oleellisella tavalla myös hänen hengentieteiden harjoittamiseen. Dokumentissa esiintyi monia hänen opetuslapsiaan, jotka olivat nähneet Pyhän Hakaristin Naantalin yllä ja tulleet sen ohjaamina Mestarin luo. Kuten monessa muussakin asiassa, ilmenee myös tässä tietynlaista kosmista kolminaisuutta (vrt. Kristus/Lucifer/Saatana).

Raamatussa Jeesuslapsen luo löysi kolme itämaantietäjää. He olivat iältään sellaisia, että yksi oli nuori, yksi keski-ikäinen, ja yksi vanhempi. He olivat myös eri puolilta maata. Tämän on katsottu ilmaisevan sitä, että kaikenikäisten ja kaikkien kansojen tulee kumartavan Mestaria. Mestari Siitoimen tapauksessa kyse on kuitenkin Luciferin Mestarista, arkkipiispasta, joten hänen luokseen on tullut Pyhän Hakaristin valossa kolme viisasta miestä, jotka ottivat vastaan Mestarin sanaa ja levittivät sitä omiin suuntiinsa Maan ääriin. Nämä miehet olivat nimeltänsä Aalto (nuori), Kuisma (keski-ikäinen) ja Arje (vanhin). Opetuslapsien valossa voi ymmärtää myös sitä usein hämäränä ja ristiriitaisenakin pidettyä Mestarin toteamusta, että “jokainen todellinen mies on sotilas, juoppo ja pukki”. Tässä on jälleen mysteriokielinen kolminaisuus läsnä (ei välttämättä tässä järjestyksessä suhteessa lueteltuihin opetuslapsiin, tai ei välttämättä ollenkaan sinällään suhteessa juuri heihin). Mestari Siitoin tarkoitti tällä, että kaikki todelliset hänen sanansa oppilaat ovat kaikenikäisiä, kaikenlaisia, kaikista eri ryhmistä. Jokainen Turun Hengentieteen Seuran jäsen on Mestari Pekka Siitoimen opetuksen sanansaattaja, kuuluu hän sitten Jeesuksen Kristuksen, Luciferin tai Saatanan sotureihin. Heillä kaikilla on oma lähetystehtävänsä seuramme ja Mestarimme hyvän sanoman levittämisessä koko maailmalle. He kaikki kuuluvat seuran ekumeenisen Deus Looshin suojaan. Heinäkuussa seura antaa Mestarin opetuslapsille erityisen liturgisen huomion.

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

[Heinä- ja elokuuhun sijoitetaan symbolisesti seuran pyhässä kalenterissa aika, jolloin Lucifer apureineen oli päässyt universumimme luomisessa ns. neljänteen pallokauteen. Tätä nimitettiin ns. Maakaudeksi, jolloin henkinen eetteri muuttui aineeksi. Maan tultua valmiiksi puuttuivat täältä enää vain elolliset olennot. Ne tuotiin maapallolle linnunratamme takaa olevilta toisilta planeetoilta lentävillä lautasilla. Luciferin johdolla Maahan tuotiin yhdyskuntia, joiden piti asuttaa tämä planeettamme. He oli kantaisiämme, jotka perustivat yhdyskunnan, joka tunnetaan nimellä Atlantis].

Elokuu

Elokuun 19. 1976 iltapäivälehdet uutisoivat suurin otsakkein, että poliisi tutki Mestari Siitoimen ja Turun Hengentieteen Seuran osallisuutta väitettyihin kissankeittorituaaleihin. Tästä syystä tämä kuu tunnetaan seurassa myös nimellä kissakuu. Syytteet jäivät myöhemmin toteennäyttämättömiksi. Kyseessä olikin tyypillinen koettelemus, mitä Luciferin ja Saatanan soturi toisinaan voi toisuskoisilta osakseen täysin syyttä saada. Kuten Mestari itse myöhemmin totesi, hän sen enempää kuin Turun Hengentieteen Seurakaan ei hyväksy kissankeittämisiä. Teoksessa, jossa Mestari Siitoin oli kissankeittorituaalin listannut eräänä vanhan kansan rituaalina, esitettiin sille toinen vaihtoehtoinen rituaali. Se on sexuaalimaaginen rituaali, eli “siemenen uhri”. Hengentieteellisesti onkin erittäin osuvaa, että kiista tästä kissankeittotapauksesta sattui elokuussa, koska Mestari itse oltiin tämän kertaiseen inkarnaatioonsa siitetty, eli “siemenenä uhrattu”, juuri elokuussa: 20. elokuuta on tasan yhdeksän kuukauden päässä Mestari Siitoimen syntymästä. Turun Hengentieteen Seura juhlii Mestari Siitoimen siittämistä tähän maailmaan elokuun 20. päivä. Kuukauden liturginen väri on punainen.

Tässä vuodenkierron pyhässä jaksossa seuran jäseniä suositaan opiskelemaan Mestari Siitoimen teosta Ufot, uskonto ja paholainen (Jonathan Shedd, Turun Hengentieteen Seura, 1974), sekä Musta Magia, osa I (Turun Hengentieteen Seura, 1974).

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

Syyskuu

Kuten Mestari Siitoin on todennut, oli hän ollut viimeisimmässä edellisessä elämässään saksalainen upseeri, joka kuoli ajaessaan miinaan, kun Saksa hyökkäsi Puolaan, Gdanskiin. Tämä tapahtui syyskuun 1. 1939. Syyskuuhun sijoittuu myös toinen Mestarin muisto edellisistä elämistään: “Sit mä olin sitä edellisessä elämässä ranskalainen aatelismies. Punainen Neilikka-järjestö auttoi minut pakenemaan Englantiin. Se oli siihen aikaan kun Ranska julistettiin tasavallaksi. Ja siellä Englannin hovissa mä olin lakeijana, asuin sellaisessa pienessä talossa Lontoon lähellä, joka oli antiikilla sisustettu. Avasin siellä ovia kun kuningas tuli, kumartelin, ja osasin ranskaa, englantia, niin pääsin lakeijaksi, entinen aristokraatti.” Ranska julistettiin tasavallaksi syyskuun 22. 1792. Näiden tärkeiden raporttien Mestarin edellisistä elämistä vuoksi tätä kuuta kutsutaan myös edellisten elämien muistamisen kuukaudeksi. Seuran jäsenet pyrkivät tässä kuussa astraalimatkaten ja muilla maagisilla keinoilla kartoittamaan omia edellisiä elämiään ja oppimaan niistä omaa karmaa ja hengentieteellistä työtään tässä inkarnaatiossaan.

Syyskuun 21. 1976 Mestari Pekka Siitoimen järjestöistä (Turun Hengentieteen Seura mukaanlukien) tehtiin eduskunnalle kysely. Kyselyn otsakkeena oli “Fasismin vaaran ehkäisemisestä”. Tämä oli jälleen osoitus siitä, millaista painostusta Luciferin ja Saatanan soturit voivat toisuskoisilta kanssaihmisiltään saada osakseen. Myyttinen eduskuntakysely sattuu myös lähes yksiin syyspäiväntasauksen kanssa, eli kosmisen siittimen syöksyn aikaan syvemmälle kosmiseen vaginaan, eli Maahan ja sen pimeyteen.

Turun Hengentieteen Seuran jäseniä kehotetaan hiljentymään tämän kuukauden aikana Mestari Siitoimen (Peter von Weltheim) teoksien Henget Kertovat (Turun Hengentieteen Seura, 1974) sekä (Jonathan Shedd) Ufot, uskonto ja Paholainen (Turun Hengentieteen Seura, 1974) ääressä. Myös (Hesioodos Foinix) Yhteys Ufoihin ja henkimaailmaan (Turun Hengentieteen Seura, 1973) liittyy tähän pyhään kalanterivuoden kohtaan. Kuukauden liturginen väri on vihreä.

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

[Syys- ja lokakuulle sijoitetaan symbolisesti seuran pyhässä kalenterissa aika, jolloin Lucifer apureineen oli saanut työnsä linnunradallamme ja planeetallamme päätöksiin. He olivat hyvin ihastuneita työnsä jälkeen, eivätkä he halunneet avaruuden hallituksen käskyjen mukaan lähteä täältä. Lucifer alaisineen päättikin jäädä hallitsemaan Maata sen eräänlaisena ylijumalana, mistä seurasi välirikko avaruuden hallitukseen. Valitettavasti Atlantis-siirtokunta päätyi sittemmin erinäisistä syistä johtuen tuhoon ja Luciferin ja hänen apureidensa oli muokattava Maa uudelleen. Me nykyiset ihmiset olemme osaksi niitä, ketkä luotiin tässä uudessa luomisprojektissa Atlantiksen raunioille. Tämän projektin jälkeen Lucifer katsoi tarpeelliseksi siirtyä enemmän vaikuttamaan korkeampien värähtelytasojen piirin ja hän antoi Maan hallinnan Saatan-Molochille (Saatanalle). Näistä linnunratamme ammoisista ajoista suosittelemme seuramme jäseniä lukemaan Mestari Siitoimen teoksesta Ufot, uskonto ja Paholainen (Jonathan Shedd, Turun Hengentieteen Seura, 1974)].

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777.

Lucifer pro et in Nobis, eli pyhä vuodenkierto (3/5)

Huhtikuu

Vuoden 1972 huhtikuun alussa Mestari Siitoin vieraili astraalisesti ns. Jooninlaaksossa, jossa hän tapasi itsensä Saatanan. Tämän kokemuksen siivittämänä hän sai vihkimyksen mm. hypnootti-magneettiseen katseeseen ja sen voimaan. Seuran jäseniä suositellaan asian tiimoilta syventymään Mestarin teokseen Musta Magia, osa I (Turun Hengentieteen Seura, 1974). Tässä teoksessa Mestari Siitoin käy tarkemmin läpi hänen em. matkaansa Jooninlaaksoon. Tarinaan sisältyy suurta viisautta koskien valtaa maailmassa, sexuaalienergioita ja hypnoottis-magneettisen katseen käyttöä.

Huhtikuun liturgiset värit ovat punainen ja vihreä, sykkivät elämän värit, jotka kevääseen puhkeava luonto ja sen voimat edustavat kauniilla tavalla. Monet seuran jäsenet viettävät näissä tunnelmissa myös kuun lopussa olevaa ns. Valpurinyötä, jolloin eri henkivaltojen edustajat ovat erityisen runsaslukuisina liikkeellä maanpiirissä. Huhtikuu-toukokuun aika on kristityille tietysti heidän pyhäkalenterissaan vuoden tärkeintä aikaa, sillä siihen liittyy tarina Jeesuksen Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Tämän kautta ovat kristityt sitten aikojen saatossa koettaneet mukauttaa monia puhtaasti luciferiaanisia/saatanallisia tämän maailman voimien kevään riittejä ja toimia. Näihin kuuluvat tietysti pääsiäisnoitien esittäminen hauskoina ja harmittomina virpovina lapsukaisina, sekä pääsisäismunien maalaaminen ja syöminen. Oikeasti “virpominen” oli alunperin Luciferille ja Saatanalle vihkiytyneiden aikuisten villiä kevätenergiaa käyttävää sadomaagista paljaalle perseelle piiskaamista kevätauringon lämmössä, vielä lumen ollessa maassa. Muna on taas ollut monissa kulttuureissa esikristillisinä aikoina yleinen uuden elämän, elämän kierron, salatun uuden elämän symboli. Tämä pätee myös jäniksen symboliikkaan, jota sitäkin kristityt ovat koettaneet soveltaa omaan uskontoonsa Pääsiäisen yhteydessä. Kaiken edellä mainitun vuoksi tunnetaan huhtikuu seurassa myös nousevan käärme-, eli siitinenergian kuukautena (kyykäärmeet nousevat talvehtimisestaan huhtikuun alussa. Huomioikaa tämä suhteessa vuodenkierron pohjavireenä olevaan kosmiseen pumppausliikkeeseen ja sen suuntaan).

Munan symboliikka on kätkettynä myös seuran nykyiseen logoon ja itse Mestari Siitoinkin on siitä kirjoittanut mm. Teoksessan Ufot, uskonto ja Paholainen (Turun Hengentieteen Seura, 1974). Perinteisen kanan tai muun linnun munan lisäksi on varsin sopivaa suhtautua tässä yhteydessä munaan myös “munana” ja tarjota keväisissä sadomaagis-sexuaalissa riiteissä niihin osallistuville naisille “munaa” eri tavoin, ja yleisesti naida villin hedelmällisesti kuin jänikset. Näin esikristilliset Luciferin ja Saatanan palvelijat asian oikein ymmärsivätkin. Tässä on paljon syvempää ja tämän maan laeille, voimille ja aidosti hallitseville henkivalloille totuudellisempaa “munan” symboliikkaa kuin missään kristillisessä pääsisäismunasymboliikassa on. Mämmistä taas on sanottava, että vaikka se on eräänlainen suomalainen korvike juutalaisten/kristittyjen happamattoman leivän syöntiin Pääsiäisenä, on mämmi saattanut alunperin olla peräisin joidenkin vanhojen saatananpalvontayhteisöjen koprofiilisistä sydäntalven ja kevään riiteistä. Leon Kosmos on valottanut hyvin tätä asiaa kirjoittamassaan tekstissä Sydän-talven koproliittiset riitit.

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

Toukokuu

Mestari Timo Pekka Olavi Siitoin uudelleensyntyi 20. päivä toukokuuta vuonna 1944 Varkaudessa. Hänen isänsä oli saksalainen upseeri Peter von Weltheim ja hänen äitinsä oli suomalais-venäläinen huora. Tämän jälkeen hän sai adoptiovanhemmat. Seuran jäsenet juhlivat Mestarin syntymäpäivää mm. jaloviinaa liturgisesti nauttien, samalla kunnioittaen Mestarin vanhempia. Tähän vuosijuhlaan sopisi erinomaisesti liturgiseksi musiikiksi Nauravat natsit -kasetti, mutta tämä tallenne on valitettavasti päässyt katoamaan Turun Hengentieteen Seuran arkistoista kuin Nag Hammadin kääröt ikään. Elämme kuitenkin vahvasti siinä uskossa, että tämä puuttuva pala seuran historiasta vielä eräänä päivänä löytää päivänvalon, aivan kuten Nag Hammadin kääröt ovat sittemmin päätyneet maailman tietoon. Nauravat natsit -kasetin korvikkeena seuran jäsenet käyttävät tämän juhlan liturgisena musiikkina Mestari Siitoimen kovasti arvostamaa turkkilaista musiikkia. Varsinkin napatanssimusiikkia suositellaan. Mestarin syntymäpäivän vuoksi tätä kuuta kutsutaan myös mestarikuukaudeksi.

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

[Touko- ja kesäkuuhun sijoitetaan symbolisesti seuran pyhässä kalenterissa aika, jolloin Lucifer apureineen oli päässyt universumimme luomisessa ns. kolmanteen pallokauteen. Tätä nimitettiin ns. Kuu-kaudeksi, jolloin vesielementti tuli mukaan maahan].

Kesäkuu

Vuoden 1976 kesäkuussa Mestari Siitoin esiintyi rivoihin Turun Hengentieteen Seuran rituaaleihin liittyen erään suomalaisen miestenlehden sivuilla. Kesäkuu-heinäkuuhun liittyvät myös perinteisesti Turun Hengentieteen Seuran harrastamat sexuaaliset ulkoilmarituaalit, jotka löytävät teoksesta Musta Magia. Vuoden 1980 Urkki-lehden kesäkuun numerossa oli Mestari Pekka Siitoin-vuoteessa naisen kanssa sarjakuva, mikä tietysti kosmisesti heijastelee tämän ajanjakson perusluonnetta. Kesäkuu tunnetaan seurassa myös nimellä rivokuu. Kuukauden liturginen väri on punainen.

Kesäkuuhun sijoittuu myös Mestari Siitoimen asettama kaikkien “huorien” ylistyspäivä. “Huorat ovat elämän suola”, sanoi Mestari Siitoin. Kristus Looshin jäsenet tulkitsevan tämän ylistyspäivän omalla tavallaan. Viettihän Jeesuskin aikaa prostituoitujen seurassa, eikä hän kaihtanut muutenkaan yhteiskunnan halveksutuimpia, vaan oli valmis kertomaan sanomaansa kaikille, näiden asemasta riippumatta. Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että Mestari Siitoin tarkoitti “huorilla” yleisesti ottaen irstaampaa elämää viettäviä naisia, ei välttämättä kirjaimellisesti prostituoituja, eikä varmastikaan sellaisia prostituoituja, jotka tuota ammattia eivät harjoita vapaasta tahdostaan. Huorien ylistyspäivä ja kuukauden yleinen viritys muutenkin liittyy suoraan seuran syvempään myyttiseen kontekstiin, jossa tässä vaiheessa on noussut esiin kuu/vesielementti, eli feminiininen vastapuoli auringon/tulen maskuliiniselle elementille.

Tähän kuukauteen sijoittuu myös keskikesä, eli Juhannus, eli hetki ennen pimeyden kasvua, eli kosmista siittimen työntymistä syvemmälle vaginaan. Tähän aikaan vuotta on kosminen siitin, eli käärme, eli Aurinko, kaikkein korkeimmillaan kosmisen vaginan eli Maan päällä. Monet Turun alueen Turun Hengentieteen Seuran jäsenet tekevät Juhannukset aikaan pyhiinvaelluksen Naantaliin, jossa sijaitsi Mestari Siitoimen tukikohta aina 70-luvun puoliltaväliltä 90-luvun loppuun asti. Siinä missä Turku on Mestari Siitoimen saagassa sen myyttisiä alkuaikoja edustava kaupunki, on Naantali tuon saagan kulta-ajan näyttämö. Ja vaikka Mestari eli viimeiset vuotensa Vehmaalla Kotkanpesällään, hänet kuitenkin haudattiin Naantaliin. Jotkut Turun Hengentieteen Seuran jäsenet tekevätkin myös Juhannuksen aikoihin pyhiinvaelluksen ei vain Mestari Siitoimen Krappula-asunnon eteen (jossa ottavat ryypyn Mestarin kunniaksi) vaan myös hänen haudalleen (jossa myös ottavat ryypyn Mestarin kunniaksi, sekä lausuvat muistosanoja).

Edellinen kesäkuinen hautausmaan pyhiinvaellus ei ole välttämätön, toisin kuin Juhannuksen aikoihin suoritettava lemmennostatusrituaali. Monet seuran jäsenet suorittavat tämän ns. Vanhan kansan lemmennostatusrituaalilla tai sen variaatiolla. Tässä noudatetaan luonnonkulkuun ja sen pohjalla olevaan kosmiseen elämän uudentamisen rytmiin eli yhdyntään kuuluvia mysteriokielen elementtejä. Keskikesä on aikaa, jolloin niin tähtitaivaan elementit kuin myös maanpiirin energiat ovat oman elämänvoiman vahvistamiselle sexuaalienergioiden kautta erittäin otolliset ja jokainen asiansa tunteva okkultisti ei jätä tätä mahdollisuutta käyttämättä. Kokko on ikivanha esikristillinen sexuaalitulen -ja energioiden symboli. Seuran jäsenet käyvätkin yleensä tekemässä Juhannuksena kokon edessä kunniaa tämän maailman herralle.

Kesä- ja heinäkuun suositeltavaan hengelliseen lukemistoon kuuluvat Mestari Siitoimen teoksista erityisesti Musta Magia, osat I ja II (Turun Hengentieteen Seura, 1974, 1975), sekä Paholaisen Katekismus (Kansallis-mytologinen yhdistys, 1976, 2000).

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777.

Lucifer pro et in Nobis, eli pyhä vuodenkierto (2/5)

Tammikuu

21. tammikuuta 1982 Mestari Pekka Siitoimen uutisoitiin tulleen pidätetyksi kiljunmyynnistä. Tämä Luciferin arkkipiispan vapauteen kajoava toiminta on syy, miksi tammikuuta kutsutaan seurassa myös kiljukuuksi. Luciferin arkkipiispan, Mestari Siitoimen toiminnassa oli kyseessä kapinointi, vapauden teko, samassa hengessä, kuin missä Lucifer kosmisina alkuaikoina päätti kapinoida avaruuden hallintoa vastaan. Monet seuran fundamentalistijäsenet muistavat tätä Mestari Siitoimen symbolista tekoa tekemällä juhlajuoman Mestari Siitoimen omalla arkaaisella reseptillä: Mallasuutetta, sokeria, lämmintä vettä ja hiivaa. Seura ei virallisesti voi antaa tälle reseptille kuitenkaan siunaustaan, sillä kiljun teko on Suomessa edelleen laitonta.

Kuukauden liturgiset värit ovat hailakan keltainen ja paskan ruskea. Ruskean värin liturgista merkitystä on seuran jäsen Leon Kosmos käsitellyt tekstissään Talvi-sydämen koproliittiset riitit. Jotkut seuran fundamentalistisimmat Luciferin ja Saatanan palvelijat yhdistävätkin tammikuun myyttisen kiljutapahtuman tähän Leon Kosmoksen paljastamaan vanhaan rituaaliin.

Toisin kuin kristillisissä seurakunnissa, ei Turun Hengentieteen Seurassa liity vuodenkiertoon ja sen pyhiin tapahtumiin minkäänlaisia paastoja. Ainut poikkeus tähän on tammi-, eli kiljukuu, jolloin jotkut seuran jäsenet saattavat pitää ns. suuren paaston, eli ns. tipattoman tammikuun. Tässä kiljupaastossa samaistutaan Mestari Siitoimen kokemiin vääryyksiin ja kärsimyksiin keisari Kekkosen vallan aikaisessa Suomessa ja muistellaan Mestari Siitoimen tammikuun 1982 kiljutonta aikaa ja sen jälkeisiä oikeudellisia vastoinkäymisiä. Samalla muistellaan myös Luciferin koston voimaa: Sen jälkeen kun viranomaiset pidättivät Mestari Siitoimen kiljunteosta, hän langetti keisari Kekkosen päälle Luciferin nimessä kirouksen. Keisari Kekkosen valtakausi, jota oli jatkunut aina vuodesta 1978 asti, päättyi heti tämän jälkeen tammikuun 27. päivä. Kiljupaastosta on kuitenkin sanottava, että sen perinne ei ole seurassa yleinen.

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

[Tammi- ja helmikuuhun sijoitetaan symbolisesti seuran pyhässä kalenterissa aika, jolloin Lucifer apulaisineen oli alkanut luoda eräänlaista seitsenvaiheista palloketjua, jossa jokaiselle vaiheelle määrättiin ns. erikoisluoja aineen luomista varten. Nämä erikoisluojat olivat siis näiden eri vaiheiden “Jumalia”. Ensimmäistä pallokautta nimitettiin saturnuskaudeksi, jolloin aine alkoi tiivistyä eräälaiseksi lämpökaasuksi].

Helmikuu

Kaikilla hengentieteen opiskelijoilla on Mestari tai Mestareita. Mestari Siitoin tapasi Aino Kassisen vuonna 1971 ja hän vihki Mestari Siitoimen niin pimeän puolen salaisuuksiin, selvänökykyjen hallintaan kuin myös monien muiden hengentieteen taitojen tielle. Pian Mestari Siitoin olikin jo Kassisen mukaan hänen parhain oppilaansa. Helmikuu vuoden toisena kuukautena muistuttaa symbolisesti seuran jäseniä Mestari Siitoimen henkisen tien alkuaskeleista. Siinä missä Jeesuksella oli Johannes Kastaja, oli Mestari Siitoimella Aino Kassinen. Seuran jäsenet muistavat helmikuussa kunnioituksella niin Aino Kassista kuin Mestari Siitointa. Myös muita omia opettajia kuin Mestari Siitointa muistetaan. Samalla visioidaan omaa tulevaa kehitystä hengentieteissä ja tarkataan enteitä ja ennusmerkkejä sen suhteen.

Tämän kalenterivuoden ajanjakson aikana seuran jäseniä kehotetaan lukemaan Mestari Siitoimen teoksia Yhteys Ufoihin ja henkimaailmaan (Hesiodes Foinix, Turun Hengentieteen Seura, 1973), Ufot, uskonto ja Paholainen (Jonathan Shedd, Turun Hengentieteen Seura, 1974), sekä Henget kertovat (Peter von Weltheim, Turun Hengentieteen Seura, 1974). Kauden liturginen pääväri on valkoinen, minkä lisäksi myös muita taivaallisen eteerisiä värejä voidaan käyttää. Kuukauden opetuksien keskipisteessä ovat astraalitason matkailut eri henkisillä värähtelytasoilla ja yhteys ns. taivaan poikiin, eli lentävien lautasten olentoihin. Kuukauden opetuksien keskipisteeseen kuuluu myös seuran sisäinen ekumenia sen eri Looshien (Kristus/Lucifer/Saatana) välillä. Kuukauden keskeisiin teemoihin kuuluu myös omien Mestarien opetuksien mietiskely, sekä eri tavoin oppilas-Mestari-suhteen vahvistaminen ja pyhittäminen. Jokaisella seuran jäsenellä korkeinpana opettajana on astraalitasolla Mestari Siitoin, seuramme korkealle hengentieteisiin vihitty perustaja. Helmikuuta kutsutaan myös Gurukuuksi.

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

Maaliskuu

Maaliskuussa 1971 Mestari Siitoin julkaisi hänen kuuluisat herrasmiesmainoksensa Siitoin-filmi oy:n nimissä. Hän ylisti niissä naista ja naisen kauneutta. Tässä kuussa Turun Hengentieteen Seurassa muistellaan aikaa, jolloin Mestari Siitoin aloitteli menestyksekästä toimintaansa Turussa perustamassaan Siitoin-filmi oy:ssä. Tämän vuoksi vuoden alkupuoli liitetäänkin usein Turkuun, siinä missä Mestarin irstaampi luciferiaaninen kulta-aika Naantaliin, ja Mestarin tämän inkarnaation iltahämärä taas Vehmaalle.  Maaliskuussa seuran miespuolisten jäsenten tulee harjoittaa herrasmiehen taitoja ja elkeitä, rivologian liturginen vuoro on pyhässä kalenterivuodessa myöhempänä. Naispuolisten jäsenten tulee vastaavasti kultivoida tässä kuussa aitoja naisellisia hyveitä ja luonteenpiirteitä, eli kitkeä pois kaikki mahdollinen feministinen hapatus millä he ovat saattaneet mieltään saastuttaa. Sellainen, samoin kuin miehillä typerä “jätkämäisyys”, ei tue kehitystä hengentieteissä millään lailla. Päin vastoin, kaikki sellainen on henkiselle kehitykselle haitallista.

Tämän kalenterivuoden ajanjakson aikana seuran jäseniä kehotetaan lukemaan Mestari Siitoimen teoksia Yhteys Ufoihin ja henkimaailmaan (Hesiodes Foinix, Turun Hengentieteen Seura, 1973), Ufot, uskonto ja Paholainen (Jonathan Shedd, Turun Hengentieteen Seura, 1974), sekä Henget kertovat (Peter von Weltheim, Turun Hengentieteen Seura, 1974). Maaliskuulle sijoittuu myös kevätpäiväntasaus, eli kosminen vetoliike kohti valoa (kosminen siittimen vetoliike vaginan huulille). Maaliskuu on tietyllä tapaa viattomuuden kuukausi, joka kuitenkin jo pitää sisällään siemenet niin hyvän kuin pahan tiedon viisauteen, sekä oman hengentieteellisen hahmon kukkaanpuhkeamiseen. Se korostaa hengentieteen oppilaille, että heidän on tärkeä saada itselleen sellainen asema maailmassa, jonka puitteissa he voivat sitten harjoittaa hengentiedettä mahdollisimman vapaasti ja häiriöittä, itselleen sopivin tavoin. Mestari Siitoimen hyvin valittu ja menestyksellinen maaperä, asema maailmassa, jonka kautta hän mahdollisti uransa jatkon, oli Siitoin-filmi oy.

Sakramentti: Yhdyntä/onania/orgasmi, sekä alkoholin nauttiminen, kuten pyhän vuodenkierron tekstin alussa selitetty.

[Maalis- ja huhtikuuhun sijoitetaan symbolisesti seuran pyhässä kalenterissa aika, jolloin Lucifer apureineen oli päässyt universumimme luomisessa ns. toiseen pallokauteen. Tätä nimitettiin ns. Aurinkokaudeksi, jolloin kehittyi ilma, ensinnä olleen tulen lisäksi].

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777.

Lucifer pro et in Nobis, eli pyhä vuodenkierto (1/5)

Turun Hengentieteen Seuran pyhä vuosi on symboliikaltaan moniulotteinen. Tämä symboliikka voidaan kuitenkin jakaa kolmeen luokkaan, jotka tietyssä määrin menevät myös limittäin. Näiden kolmen elementin limittäintarkastelu avaakin tarkkaavaiselle hengentieteen harrastajalle niihin kätkeytyviä suurempia mysteerejä.

- – -

1). Vuosi jakaantuu valon- ja pimeyden hetkien ympärille. Tämä liittyy elämänvoimiin maanpäällä, elämän rytmiin ja sen uusintaan, eli yhdyntään, eli seuran Lucifer- ja Saatana Looshin korkeimpaan sakramenttiin. Tämän vuoksi vuoden pimein aika on symbolisesti aikaa, jolloin kosminen siitin (eli käärme, eli Aurinko) on syvällä kosmisessa vaginassa (eli Maan kohdussa), ja vuoden valoisin aika on taas symbolisesti aikaa, jolloin kosminen siitin on kosmisen vaginan suulla. Loput vuodesta ovat näiden väliin sijoittuvaa kosmista pumppausliikettä, eli ns. kosmisten voimien kopulaatiota, pyhän elämän hecumallista sykettä. Tämän vuodenkierron taustalla olevan pyhän perusperiaatteen mukaan seuran Lucifer- ja Saatana Looshien jäsenet juhlistavatkin kaikkia vuoden juhlapäiviä rituaalisesti yhdynnällä (tai hätätilassa onanialla), ja sakramentaalisessa orgasmissa vahvistavat olevansa osallisia niin Luciferin/Saatanan ruumiissa kuin myös elämän hecumallisessa rytmissä. Kaikkina juhlapäivinä nautitaan myös tarpeellinen määrää sopivia alkoholijuomia, joiden kautta vahvistetaan omaa osallisuutta Luciferin/Saatanan henkeen.

2). Vuosi jakaantuu seuran perustajan, Mestari Pekka Siitoimen elämän tapahtumien ympärille ja muistuttaa seuran jäseniä Mestari Siitoimen elämän opettavasta merkityksestä. Tähän luokkaan kuuluvat kaikki tunnetut Mestari Siitoimen eri elämät ja niiden vaiheet, mutta erityisesti kuitenkin hänen tunnetuin inkarnaationsa (1944-2003). Vaikka pääsääntöisesti Mestari Siitoimen elämän tapahtumat on asetettu niiden kronologisesti “oikeille paikoilleen” seuran pyhässä vuodenkierrossa, on joitain niistä hengentieteellisistä syistä sovitettu tietyllä korkeammalla tapaa oikeammille paikoilleen. Mestari Siitoimen elämän tapahtumien liturginen käsittely muistuttaa meitä siitä, millaista vastustusta Luciferin ja Saatanan palvelijat tässä maailmassa helposti toisuskoisilta saavat (vaikka tämä maailma on lähtökohtaisesti Luciferin ja Saatanan hallintoaluetta), sekä siitä, miten Luciferin ja Saatanan tosiuskovainen voi huumorilla ja viisaudella elää elämäänsä nautinnollisesti ja menestyksellä eteenpäin, henkisissä vihkimyksissä rikastuen, kokemistaan vastoinkäymisistä vahvistuen, ja pysyen aatteelle uskollisena aina tämänkertaisen inkarnaationsa loppuun asti.

3). Vuosi jakaantuu Maapallon myyttisten alkuaikojen tapahtumien ympärille. Keskeisenä tässä tarinassa on Luciferin toiminta linnunratamme, Maan ja ihmisten hyväksi (Lucifer pro nobis, eli Lucifer meidän puolestamme). Maininnat tämän kolmannen luokan suhteen on jatkossa merkitty hakasulkeisiin. Tämän aihepiirin tiimoilta viittaamme lukijoita tutustumaan Mestari Siitoimen teokseen Ufot, uskonto ja Paholainen (ja erityisesti sen kappaleisiin Luciferin kapina ja sen syyt sekä Atlantis-ihmiset ja muut kansat. Jonathan Shedd, Turun Hengentieteen Seura, 1974).

- – -

Turun Hengentieteen Seuran pyhän vuodenkierron tapahtumilla on selkeä alkuperä, sisältö ja aihe. Niihin liittyy selkeää omaa vertauskuvallisuuttaan ja tapoja. Niihin liittyy myös näiden asioiden yksilöllisen harjoittamisen lisäksi yhteisöllisyys. Seura on aina korostanutkin vuodenkierron juhlintaan liittyen yhteisöllisyyttä (ja yhdyntää eli sakramenttia). Yhteisöllisyys tarkoittaa niin muiden hengentieteen harjoittajien läsnäolon kokemista vuoden pyhissä, kuin myös yhteisöllisyyttä henkivaltojen kanssa. Vuoden pyhät ovat todella pyhiä vasta silloin, kun seuran jäsen kokee niissä Kristuksen/Luciferin/Saatanan läsnäolon ja hengen. Pyhässä vuodenkierrossa ei ole kyse vain Mestari Siitoimen ja Luciferin/Saatanan tekojen muistelemisesta, sillä todelliselle hengentieteen opiskelijalle ovat pyhän vuodenkierrot sisällöt ja aiheet kaikkine yksityiskohtineen jatkuvasti elävää todellisuutta (Lucifer in nobis, eli Lucifer meissä), joka koetaan yhä uudestaan tässä ja nyt. Tämä on tärkeä muistaa halki vuodenkierron.

Seuran Kristus Looshin jäsenet noudattavat kristillistä pyhää kalenteria, mutta tietysti tulkiten sen Turun Hengentieteen Seuran opetuksien valossa. Koska kristillisen pyhän vuoden juhlat ovat yleisesti tunnettuja, emme toista niitä tässä. Kiinnostuneet voivat lukea niistä muualta. Seuraavassa keskitymme pyhään vuoteen ennen kaikkea Lucifer- ja Saatana Looshien jäsenten näkökulmasta. Huomioitavaa on myös se, että esitetty pyhä vuodenkierto ei ole täydellinen, vaan yleiset puitteet antava. Sen sisään kuuluu ja voidaan ottaa muitakin juhlapäiviä ja teemoja. Nyt esitetty vuodenkierron kalenteri on siis tiivistelmä, joka esittää vuodenkierron peruspiirteet ja teemat.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777

Seuran jäsenten viimeisimpiä lastuja

Seuran jäsenet ovat jälleen olleet hyvin tuotteliaita.

Leon Kosmokselta on ilmestynyt blogissaan Lemurian Kosminen Muna sitten viime maininnan kirjoitukset Turun hengentieteen seuran jäsenten blogikirjoituksia, Talvi-sydämen koproliittiset riitit, Ohjeistusta vaimo-väen kouluttamiseen, Minä olen Leon Kosmos, Kenttäsika Päivi Maria, sekä Leon Kosmoksen spermapankki.

Pimeyden Prinsessa on taas ansioitunut posteillaan Elämyksellisesti! ja Demon est Deus inversus, Christus verus Luciferi!

Kristuksen Morsian on kirjoittanut aiheista Kysyvälle vastataan… ja Satavia kiviä.

Mukaan blogikirjoitteluun on käynyt myös Leon Kosmoksen ystävä Kaasu-Vatanen blogissaan Aamutähti. Hän on julkaissut postit Siskot ja Kuinka minusta tuli Luciferin sotilas.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777

Raamatun viisautta

He näkivät  tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.

- Apt. 2:3

Vanhan kansan lemmennostatusrituaali

Seuraavaksi esitämme teille erään vanhan kansan lemmennostatusrituaalin. Tämä on seuran jäsenten keskuudessa todettu hyvin toimivaksi. Sen suorittaminen tulee varsinkin kevään ja kesän lähestyessä yhä ajankohtaisemmaksi, sillä jokaisen okkultistin tulee jälleen taata itselleen otollisuus lihan sakramenttiin (tämän asian tiimoilta katso Kaste, konfirmaatio, ja ehtoollinen Turun Hengentieteen Seurassa).

Lemmennostantusrituaali on peräisin Pohjois-Karjalasta, Kaavilta. Se on kirjattu muistiin noin vuonna 1910. Rituaalin tekijöinä olivat äiti ja tytär. Rituaalin suorittamisen ajankohta oli Juhannus, mikä vanhan kansan viisaudessa liittyy suoraan naimaonneen. Rituaali suoritettiin lähteellä.

“Kun äiti ja tytär tulivat lähteelle, riisutui tyttö alastomaksi. Äidillä oli ykskantaisesta pihlajasta tehty vanne, jonka ympäri oli kääritty ruuvin tapaan punainen villalanka sekä vasta (vihta), jossa oli kaikkia lehtipuun lajeja. Äiti pujotti vanteen 9 kertaa tytön läpi päästä jalkoihin, räiskytti lähteestä vettä ja luki:

Nouse, lempi, liehumaan,
kunnia, kupahumaan
tämän piian pillun päälle,
tämän lapsen lantehille!
Jos et tänä kesänä,
niin elä sinä ilmoisna ikänä!”

Rituaalin sanamuotoa voi muuttaa “tämän piian pillun päälle” -kohdasta vaikkapa muotoon “tämän ukon kyrvän päälle”, kun riitin tekijänä tai rituaalin kohteena on miespuolinen henkilö. Huomioitavaa on myös rituaalissa käytetty vihta ja siinä käytetyt puulajit. Niillä on erityisiä mysteriokieleen liittyviä voimia. Tästä Mestari Siitoin kirjoitti omassa teoksessaan Musta Magia osa II, kappaleessa Pahan vaimon kesytys. Edellä mainittua vanhan kansan rituaalia voi sadomaagisesti tehostaa sopivasti valittujen puulajien oksista tehdyllä vitsalla tai vihdalla. Kun sellaisella rituaalin tekijä piiskaa itseään persposkille, tai antaa hänen avustajansa piiskata itseään, samalla väkevästi loitsuten, on rituaalin teho väkevämpi kuin piiskausta ilman. Lucifer -ja Saatana Looshin jäsenet suosivat piiskan tai vihdan materiaalina Pihlajan oksaa, koska sellaisesta tiedetään mainita eräässä vanhan kansan runossa seuraavaa:

“Koivupuu Jumalan luoma,
kuusipuu Jumalan luoma,
mäntypuu Jumalan luoma.
Pihlaja pirun tekemä,
haapa Hiien huoripoika,
leppä lemmeksen tekemä.”

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777.

Toisen posken kääntämisestä

Kristilliseen etiikkaan kuuluu oleellisena ns. toisen posken kääntäminen. Tämä löytyy Raamatusta kohdasta Matt. 5:38-39:

“Teille on opetettu: ‘Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.”

Turun Hengentieteen Seuran Lucifer -ja Saatana Looshin jäsenet eivät tätä tietenkään hyväksy. Mestari Siitoin on tehnyt tämän selväksi mm. teoksessaan Paholaisen Katekismus. Seuran korkea-arvoinen jäsen B.S. Müller on kuitenkin esittänyt tähän sääntöön erään poikkeuksen, joka on tiukasti sadomaagis-sexuaalisessa kontekstissa. Sellaisessa yhteydessä hän ehdottaa käytettäväksi seuraavaa ns. Müllerin toisen posken kääntämisen sääntöä:

“Mutta minä sanon teille: älkää tehkö kivulle vastarintaa. Jos joku läpsäyttää sinua oikealle persposkellesi, käännä hänelle vasenkin persposkesi”.

Tämän “toisen posken kääntämisen” voivat hyväksyä myös Luciferin ja Saatanan soturit.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777

Vanhan kansan viisautta

Kuten jo Mestari Siitoin mm. teoksissaan Musta Magia osat I ja II osoitti, oli vanhalla kansalla paljon syvää hengentieteen viisautta. Tuo viisaus oli hyvin käytännönläheistä, siinä korkea hengentieteen ymmärrys liittyi kiinteästi tämän maailman asioihin. Vanhan kansan viisauksissa oli myös sexuaalisuudella tärkeä rooli, aivan kuin Turun Hengentieteen Seurassakin on aina ollut. Tämä lienee tullut lukijoillemme jo varsin selväksi niin tämän, kuin seuran jäsenten muidenkin blogien kautta.

Seuraavaksi siteeraan pitkähkösti aiheesta varsin oivaltavan artikkelin, jonka joku humanistipelle on kirjoittanut Turun yliopiston erääseen uskontotieteelliseen julkaisuun (toisinaan humanistit voivat yllättää myös positiivisesti, mutta poikkeus vahvistaa säännön).

- – -

“Naisen fyysisyys ja siihen liittyvä voima on ollut merkittävä, yhteisöllinen tekijä suomalaisessa agraarikulttuurissa. 1800- luvulla kerätyissä seksuaalirunoissa naisen seksuaalisuus saa sekä vastenmielisiä että juhlallisen ylistettäviä piirteitä. Naisen voima on ollut sekä uhka että suoja, hyvä ja paha.

Suomen kielessä naisen vulvaa tarkoittava sana “häpy” on antiteettisessa suhteessa pyhä-sanaan. Kun todetaan, että jollakin ei ole häpyä, tarkoitetaan, että hän ei pidä mitään pyhänä. Etymologista riippuvuutta sanojen välille ei kuitenkaan voida osoittaa, molemmille sanoille on nimittäin osoitettu oma germaaninen kantasanansa. Naisen sukuelin liittyy kansanomaisen pyhä-sanan semanttiseen kenttään, mutta kristillisessä yhteydessä pyhä-sana on deseksualisoitu kuten kirkolliset ajat ja tilatkin.

Agraarikulttuurien kansanomaisessa “yhteisöuskonnossa” naista on pidetty kasvun ja sen rajojen metaforana. Naisen sukuelin on saanut erityisen merkityslatauksen sosiaalisten arvojen representaationa. Naisen ruumiillisuudella on ollut merkitystä koko yhteisöelämälle – tästä todisteena ovat muun muassa lähes yleismaailmalliset välttämissäännöt ja rituaaliset epäpuhtausluokitukset. Naiseen on liitetty käsitys rajalla olosta ja samalla ajatus “pahasta” tai “epäpuhtaasta”, “saastaisesta”, joka voi suojaamattomana olla vaaraksi niin viljan kasvulle, lehmän tuottavuudelle kuin lapsen terveydellekin. Tämä tapahtui etenkin silloin, kun naisen ruumiin rajat olivat havaittavasti auki kuten menstruaation ja synnytyksen aikana.

Hyvä paha vittu

1800-luvulla Itä-Suomesta kerätyissä seksuaalirunoissa naisen seksuaalisuus esitetään joko häpäisevässä ja negatiivisessa valossa tai voimakkaan ylistävässä. “Pojat kaikki polvillah vittua kumartamah.Vatsallah miehet vanhat vittua kumartamah, tuota tervehyttämäh. Pappi nosti partoah, kuningas kypäriäh tuota tervehyttämäh.” (J. Fr. Cajan 347. Uhtua 1836)

Seksuaalirunot ovat lähes poikkeuksetta miesten sepittämiä, miesten näkökulmasta. Seksuaalisuudella ja seksillä oli tärkeä rooli miehen ja naisen välisessä suhteessa. Miehen halu naiseen eli “kiima” sitoi heidät yhteen. Miesten fantasioissa sukupuolielimet on irrotettu uhmisruumiiin kokonaisuudesta ja ne on elollistettu. Yhdyntä kuvataan usein taisteluksi, jossa vagina nähdään ylivertaisena miehen elimeen verrattuna. Sitäpaitsi vaginalle ei riittänyt useinkaan vain yksi mies: “Hulivililikan” elimellä saattoi olla yksi miehen elin suussa poikittain, kaksi sauvana kädessä, kolme kontissa selässä jne.

Nainen saattoi ruumiillaan sitoa eli “maanittaa” haluamansa miehen itselleen.

Apunaan hänellä oli lemmentaiat, joissa nainen käytti hyväkseen alaruumistaan ja eritteitään kuten hikeään ja vertaan. Yhteisön kannalta lemmentaiat olivat kuitenkin kiellettyä tai ainakin paheksuttua magiaa. “Nouse, lempi, liehumaan,kunnia, kupahumaan tämän piian pillun päälle, tämän lapsen lantehille! Jos et tänä kesänä, niin elä sinä ilmoisna ikinä!” (Lemmennostatusloitsu, Kaavi 1910)

Hyi vittu

Kaikkien seksuaalirunojen taustalla on käsitys naisesta piilevästä voimasta eli “väestä”, joka viittaa yliluonnolliseen. Ruumiissaan sijaitsevan voiman avulla nainen saattoi vaikuttaa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. “Naisen vihat” saattoivat aiheuttaa muun muassa sukupuolitauteja, silmätulehduksia ja haavatulehduksia. “Vitun vihat” olivat tietäjän käyttämiä loitsuja sairauksien parantamiseksi. “Hyi vittu nyt vihasa syököön, lattero latistukoon.” (Päätössanat “naisten vihain poistamisloitsusta”, Tohmajärvi 1889)

Koska naisessa oli reikä mihin tunkeutua sisään ja tulla ulos, ajateltiin, että hänen kehoaan ja vaginaansa voitiin käyttää väylänä matkatessa eri maailmojen välillä. Näitä matkoja nimitettiin “reissuiksi”. Tietäjä saattoi siis tehdä “reissun” selvittääkseen “vitun vihojen” syntyä ja taltuttaakseen taudin aiheuttajan. “Lapsen reissu” kuvasi puolestaan lapsen matkaa tuonpuoleisesta tähän maailmaan. Vaginasta saatettiin myös mennä tuonpuoleiseen tai Tuonela-Pohjolaan.

Vitun lykky

“Vitun vihojen” lisäksi nainen kykeni käyttämään voimaansa myös hyvään tarkoitukseen. Hän saattoi antaa maagisen suojauksensa niin lapsilleen, miehelleen kuin karjalleenkin. Suojaus annettiin onnen, lykyn, takaamiseksi. Suojausta tarvittiin esimerkiksi naapurikateutta ja pahaa silmää vastaan. Nainen saattoi käyttää “väkeään” myös kamppaillessaan suorassa kontaktissa vastustajansa kanssa. Kamppailussa voima välittyi naisen paljastaessa alaruumiinsa. Nainen saattoi käyttää sukupuolielintensä voimaa myös sitoessaan lehmän itseensä syöttämällä sille jalkovälissään pitämiään leivänmuruja tai antamalla lehmän nuolla alaruumistaan.

Voi vittu

“Väekkyydestään” huolimatta nainen ei kuitenkaan ollut mitenkään ylivertainen tai edes tasavertainen mieheen verrattuna. Miksei voima siis tuonutkaan valtaa? Syynä siihen voidaan pitää esimerkiksi sitä, että nainen nähtiin osana luontoa – jollakin tavoin eläimellisenä olentona. Naista ohjaavat vietit täytyi siis alistaa rationalisuutta edustavan miehen alaisuuteen. Nainen oli sekä kulttuuria että luontoa – voimakas ja heikko, hyvä ja paha.

“Mistee on vittu tehty?

Ei oo vittu hyvistä tehty,

eikä varsin pahoistakaan.

Vittu on sysistä tehty,

pärerauvan raiskioista.

Siihen pani susi suumalonsa,

karhu kaks kämmentänsä,

repo kielensä repäsi keskelle terälihaksi.”

(Maaninka. Otto Räsänen KRK 118:302. 1935)”

- – -

Kuten helposti näitä asioita pohdittuamme huomaamme, ovat vanhan kansan viisaudet edelleen täysin paikkansa pitäviä. Turun Hengentieteen Seuran okkultistit ottavat nämä tärkeät perustotuudet jatkuvasti huomioon toimissaan, ja sen vuoksi he ovatkin mitä menestyneimpiä ja vaikutusvaltaisimpia maailmassa. Leon Kosmoksen teksteissä on lähes poikkeuksetta väkevä sexuaalinen perusvire (Leonin tyypilliseen tapaan sadomaagisella otteella) ja Pimeyden Prinsessa on mitä erinomaisimmin pukenut sanoiksi sexuaalisuusviisautta naisnäkökulmasta mm. välittömästi klassikoksi nousseella Luciferin nartun päiväkäsky -tekstillään.

Lopuksi vielä itse Mestari Siitoimelta aiheeseen sopiva vitsi (teoksesta Paholaisen Katekismus):

“Mitä yhteyttä on naisen vitulla ja hautausmaan portilla? Vastaus: Molemmista viedään sisään jäykkää poikaa jalka tai jalat edellä!”

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi,

666/777

Lucifer

Huumorintaju ja viisaus

Olemme päässet O.F.R.:n vastauksissa Kristuksen Morsiammen lähettämiin kysymyksiin nyt viimeiseen osaan. Tällä erää pari sanaa huumorintajusta ja viisaudesta. Kristuksen Morsian kysyi, “onko Turun Hengentieteen Seura jonkinlainen vitsi, vai onko mukana ihan tosissaan mukana olevia ihmisiä?”

Postissa Yleisen kristinuskon erheellisyys kävimme läpi niitä yleisiä syviä seikkoja, joiden vuoksi kristinusko yleisesti on täysin harhautunut alkuperäisestä Jeesuksen Kristuksen sanomasta ja yleisestikin henkimaailman ymmärryksestä. Eräs näistä syvistä syistä on kristinuskoon yleisesti kuuluva syväpatologinen taipumus mustavalkoistaa asioita, kuten em. artikkelissa osoitimme. Tämä mustavalkoistaminen ilmenee monessa asiassa, mm. taipumuksessa nähdä asiat yksinkertaisesti “hyvän” ja “pahan” silmälapuilla (huomaamatta niiden välissä olevaa harmaata sävyä), kykenemättömyyttä ymmärtämään henkimaailmojen kokonaisuutta (jossa niin Kristuksella, Luciferilla kuin Saatanallakin on oma tehtävä ja paikkansa), kykenemättömyytenä nähdä sielun ja ruumiin tarpeet yhtenä kokonaisuutena (tästä seuraa mm. lukemattomia erilaisia sexuaalisuuden psykopatologisia ongelmia), sekä käsittämättömänä turhantärkeytenä, tiukkapipoisuutena ja huumorintajuttomuutena.

Tästä kaikesta on seurannut kautta historian kaikenlaisia umpityperiä ongelmia, jotka olisimme voineet välttää, jos monilla “hengen miehillä” olisi oikeasti ollut edes hitunen sellaista aitoa hengellisyyttä, jota he ovat väittäneet ja kuvitelleet itsellään olevan.

Kristuksen ja muiden valon lähettiläiden palvojien tulisi jo lähtökohtaisesti keskittää henkinen kilvoittelunsa tietyllä tapaa tämän maailman ulkopuolelle, pyrkien elämään näillä ideaaleilla samalla tässä maailmassa ihmisenä, pyrkien ilmentämään heidän mestareidensa perustavalla tavalla epämaallisia ideaaleja. Tämä fyysinen maailmamme on perustavalla tapaa Luciferin ja Saatanan hallintoaluetta. Heille on suuressa henkimaailmojen kokonaisuudessa annettu hallittavaksi materiaalinen maailma. Tässä fyysisessä maailmassamme vallitsee perustavalla tapaa Luciferin ja Saatanan voima, mikä ilmenee aina luonnollisia viettejä ja tarpeita myöden. Todellinen hengentieteen harjoittaja tämän tietää, eikä ala tuomitsemaan niitä, ketkä eivät palvo samaa mestaria kuin itse palvoo. Jos Luciferin ja Saatanan hallinnoimalla alueella joku haluaa palvoa Kristusta tai vaikka Muhammedia, niin sen kuin palvoo, kunhan ei ala siinä sitten kitisemään, parkumaan, uhkailemaan ja syyttämään niitä, ketkä eivät hänen omaa uskoaan jaa.

Huumorintaju on aina ollut eräs selvä aidosti viisaisiin miehiin ja naisiin liittyvä ominaisuus. Tämä pätee myös sellaisiin valon soturien joukkoihin, jotka ymmärtävät henkimaailman kokonaisuuden, mutta ennen kaikkea tämä ominaisuus liittyy Luciferin ja Saatanan sotureihin. Onhan huumorintaju oleellisesti maanpiirin asioista kumpuavaa, hersyvää naurua milloin mistäkin inhimilliseen matkaan Maan päällä liityvistä koomisella tavalla ristiriitaisista, irvokkaista, hölmöistä, yms. asioista johtuen. Viime kädessä huumori nousee meidän älymme kautta, kykymme älyllisesti hahmottaa kokonaisuuksia ja sen sisäisiä huvittavia tapahtumia ja asioita. Ja kuten jo nyt monet valppaat lukijamme muistavat, on Mestari Pekka Siitoinkin todennut (mm. asettamassaan seuran yleisrukouksessa), että  Saatana on järjen isä. Tämä on todettu jo Raamatun syntiinlankeamustarinassa, jossa suuri käärme eli Saatana tarjosi Aatamille ja Eevalle tiedon puun omenaa. Saatana antoi ihmiselle järjen. Huumori, kuten myös sexuaalisuus, on aina tietyin saatanallisin tavoin liittynyt järjenkäyttöön, koska ne kumpuavat Luciferin ja Saatanan hallintoalueella vaikuttavien lainalaisuuksien ja voimien kautta. Se on ikuinen totuus, sanoi joku elämälle katkera, kireä, tiukkapipoinen, muiden asioihin nokkaansa tunkeva vanha yleiskristillinen, sexitön ja huumorintajuton, palliton pappi tai suohirviönruma nunna mitä tahansa muuta.

Se, että Turun Hengentieteen Seuran julkilausumat tuntuvat monista usein vain vitseiltä, kertoo kaikille mitään hengentieteistä oikeasti tietäville siitä, että yleinen kulttuurimme on täysin patologinen monella tapaa. Samalla se kertoo kaikille mitään hengentieteistä oikeasti tietäville, että Turun Hengentieteen Seurassa vallitsee itse asiassa aivan ylivertainen ymmärrys hengenmaailman asioista suhteessa moniin “hengellisiin yhteisöihin”, jotka patologisesti kouristelevat ristiriitaisen minäkokemuksensa riivaamina ja elämälle katkerina ovat tuomitsemassa muita, nurisemassa pahaa oloaan ja suu vaahdossa saarnaamassa hurskaita paskapuheitaan niille, jotka osaavat avosylin ottaa vastaan tämän maailman suomat hecumalliset nautinnot ja koettelemukset. Me Turun Hengentieteen Seurassa olemme hölmön mustavalkoisen ajattelutavan ja siihen liittyvän itsesäälin ja huumorintajuttomuuden yläpuolella. Me tiedämme paljon enemmän. Me myös osaamme nauraa, niin muille kuin myös itsellemme. Ja koska me saatanallisella älyllämme osaamme hahmottaa kosmoksen suuria kokonaisuuksia varsin hyvin, me saamme myös tässä elämän seikkailussa parhaat naurut.

Tästä kaikesta on loistavana esimerkkinä tietysti seuramme perustaja Mestari Siitoin, jonka lämmin, mutta turhantärkeää hevonpaskaa kumartelematon ja brutaalikin huumorintaju  (niin itseään kuin muitakin kohtaan) heijasteli hänen saavuttamaansa korkeaa henkisen vihkimyksen tasoa.

Monia syviä totuuksia on aina välitetty huumorin siivin. Jos kohtaat kireäotsaisen, elämälle katkeran, sexittömän, tiukkapipoisen sormi ojossa tuomitsevan hengenmiehen jolla ei ole huumoria ja itseironiaa sanoissaan, tiedät, että paskakasassakin on enemmän viisautta kuin hänessä.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi

666/777

 

Pimeyden prinsessan ruoska sivaltaa

Leon Kosmoksen ja Kristuksen Morsiamen blogit saavat seuraa uudesta seuran jäsenen pitämästä blogista, Pimeyden Prinsessan Päiväkirjasta! Tämän Lucifer Looshin naisjäsenen sana sivaltaa totuudessa kuin ensiluokkainen saksalainen Schwarzlebenin nahkaruoska upotessaan armotta persposkeen niin että nahka paukkuu! Sääli on sairautta! Lukekaa ja oppikaa Herran Perkeleen sanaa!

666/777

Leon Kosmoksen ja Kristuksen Morsiamen viimeisimmät postit

Leon Kosmoksen elämää suurempi ja suurta suosiota saavuttanut Pohjanmaa-saaga on päässyt kolmanteen osaansa. Se löytyy täältä. Leon on myös esittänyt naisille ainutkertaisen tarjouksen tekstissään Leonin hengenlastuja. Kristuksen Morsiamen viimeisin blogimerkintä taas löytyy täältä.

Seura rohkaisee myös muita jäseniään omien jäsenblogiensa perustamiseen. Näin ajamme Kristuksen, Luciferin ja Saatanan sotureina tärkeää asiaamme seuran jäseninä internetin välityksellä eteenpäin. Seura ottaa myös entiseen tapaan uusia jäsenhakemuksia vastaan. Ohjeet jäseneksi liittymiseen löytyy blogin yläpalkista kohdasta “Turun Hengentieteen Seura”.

666/777

Yleisen kristillisyyden erheellisyys

Jatkamme O.F.R.:n vastauksilla Kristuksen Morsiamen seuralle esittämiin kysymyksiin. Tällä kertaa käymme lyhyesti läpi yleisen kristillisyyden erheellisyyttä. Koska aihe on laaja kuin Alabama tai Helena Blavatskyn kuollut perse, tulemme koskettamaan tässä vain muutamia tärkeimpiä aihepiirin kulmia. Emme koskettele joitain pieniä oppikiistoja toisarvoisista kristinuskon puolien tulkinnoista, vaan keskitymme muutamiin tärkeisiin ja perustavanlaatuisiin yleisen kristinuskon erheisiin. Jo ne osoittavat, kuinka yleinen tuntemamme kristillisyys on monissa lähtökohdissaan syvästi erheellinen ja henkimaailman laajoista totuuksista vakavasti harhautunut.

Aloitamme Raamatusta, johon eri kristityt kirkot oppinsa eri tavoin yleisesti pohjaavat. Vanhassa Testamentissa esitetään monia täysin virheellisiä asioita. Näihin kuuluvat jo luomiskertomus ja käsitys ihmiskunnan historiasta, samoin jälleensyntymisopista vaikeneminen. Mestari Siitoin on valottanut näitä asioita useissa teoksissaan, mm. teoksissaan Ufot, uskonto ja Paholainen, Paholaisen Katekismus, Musta Magia (osat 1 ja 2). Suosittelemme tässä yhteydessä erityisesti teoksen Ufot, uskonto ja Paholainen -teoksen kappaletta “Atlantis-ihmiset ja muut kansat”. Mestari Pekka Siitoin on kertonut siinä meille mm. seuraavaa:

Kuten aiemmin olen maininnut, olivat Atlantis-ihmiset ensimmäisiä meidännököisiämme ihmisiä tällä maapallolla, ellemme ota lukuun heidän, ns. esi-isiään lemurialaisia, ja näiden eläimiin sekaantumisen tuloksena syntyneitä luolaihmisiä, eli ns. ihmisgorilloja, jotka enemmän muistuttivat apinaa, kuin tavallista ihmistä. Muistamme myös, että “Jumala” Lucifer organisoi koko kehitystyön loistavasti, ja näin saatiin muodostetuksi ensimmäinen ns. järki-ihmisten valtakunta, jota sitten Lucifer jäi hallitsemaan henkisiltä tasoilta käsin eräänlaisena yli-”Jumalana”. Lucifer ei siis palannutkaan takaisin planeettojen liiton piiriin, vaan kieltäytyi toimimasta avaruuden hallituksen käskyläisenä, ja päätti näinollen aloittaa oman maailmansa kehittämisen. Alussa käytettiin fyysisen rodun jalostuksessa apuna, toisia aineellisten ihmisten kehoja ja ominaisuuksia, ja nämä ns. prototyypit tuotiin tänne Tellukselle linnunradan takaa olevilta tähdiltä Ufoissa. Silloinen Atlantis-manner sijaitsi Euroopan ja Amerikan välissä suunnilleen Sargasso-meren kohdalla, ja sen lähellä olivat myös ns. Poseidon-saaret, joille myöhemmin kävi samalla lailla kuin Atlantiksellekin.

Jälleensyntymisoppia koskien kehoitamme Teitä lukemaan edellämainitusta teoksesta myös kappaleen “Raamatun aitous ja puutteet, sekä jälleensyntymisoppi”. Virheellisen luomiskertomuksen, ihmiskunnan historian, ja jälleensyntymisopin poisjättämisen lisäksi on Raamatusta jätetty tyystin pois myös lentäviä lautasia eli Ufo:ja koskevat seikat. Niistä on tosin jäänyt yksi jäänne Vanhaan Testamenttiin, nimittäin epämääräinen maininta 1. Moos. 6:ssa: Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit. Lentävistä lautasista ja ufomiehistä on Mestari Siitoin edellä mainitun teoksensa lisäksi maininnut erityisesti myös teoksessaan Yhteys Ufoihin ja henkimaailmaan.

Vanhan Testamentin erheet eivät tähän lopu. Tästä Raamatun osasta on jätetty pois myös sittemmin kuuluisat Mooseksen 6. ja 7. kirja, eli ns. Musta Raamattu. Tuossa kirjassa on kerrottu voimallisia maagisia keinoja, jotka alun perin tarkoitettiin kaikkien kansojen hyödyksi, mutta jotka aikoinaan Raamatusta jätettiin pois, kuten Mestari Siitoin on esittänyt mm. teoksessaan Musta Magia (osat 1 ja 2). Koska yleinen kristillinen opetus on jo kauan sitten nämä tosiasiat opetuksestaan kadottanut, ei se myöskään tiedä kertoa mitään siitä, miksi todellinen hengentieteen harjoittaja tarvitsee magiaa.

Vanhassa Testamentissa esiintyvät virheet, vääristymät, ja siitä poistetut tärkeät tekstikokonaisuudet muodostavat yhdessä niin raskauttavan painolastin, että Mestari Siitoin aikoinaan kansankielellä totesikin, että Uusi Testamentti on totta, Vanha Testamentti on paskaa. Tämä arvokas ohjenuora on hengentieteen harjoittajien hyvä painaa sydämiinsä ja omassa hiljaisuudessaan tutkiskella. Se ei tarkoita, etteikö Uudessa Testamentissakin olisi virheitä ja vääristymiä, kuten kohta osoitamme, mutta yleisesti ottaen on Uusi Testamentti totuudenmukaisempi raamatunpuoli, kun sitä lukee hengentieteen opiskelun antamalla ymmärryksellä.

Vanhan Testamentin vääristymät ovat valitettavasti kantaneet myös Uuteen Testamenttiin. Tämä näkyy erityisesti kahdessa asiassa. Yleisesti Vanhan Testamentin Jahwe samaistetaan Isä-Jumalaan, vaikka tämä ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Alunperin Jahwe oli vain israelilaisten paikallinen heimojumala, mutta hänet sittemmin epämääräisesti nostettiin Isä-Jumalan (kaikkien kansojen ylijumalan) asemaan. Kaiken huipuksi Jahwe ei alun alkaen ollut edes israelilaisten heimon ylijumala, vaan hän oli alun perin vasta toiseksi tärkein jumala El-nimisen jumalan jälkeen. Jahwen väkivaltaisesta vallankaappauksesta löytyy Raamatusta (Psalmi 82) jopa myyttinen tarina, mikä varmasti edelleen hämmentääkin monia sydämessään puhtaita hengentieteen harjoittajia. Yleinen Psalmi 82:n käännös (mm. suomeksi ja englanniksi) on verhonnut El-jumalan nimen nimittäin käännöksestä kokonaan pois ja hämmentänyt kohdan merkitystä huomattavasti. Asiasta tarkemmin kiinnostuneet voivat asian tiimoilta tutustua vaikkapa tri K.L. Nollin teokseen Canaan and Israel in Antiquity, tai katsomaan asian tiimoilta tekstikohtaa tarkemmin Brigham Young Universityn sivuilta.

Sen lisäksi, että Isä-Jumala on sotkettu Jahween, on koko puhdas ymmärrys henkivaltojen kokonaisuudesta sotkettu muutenkin perin juurin. Alunperin jo Vanhan Testamentin aikaan, ei ylijumala El sen enempää kuin sittemmin Jahwe ollut minkään monoteistisen jumalan asemassa. Tuohon aikaan tunnustettiin monien eri jumaluuksien tärkeys osana kansojen ja henkivaltojen kokonaisuutta. Tässä oltiin aivan oikeassa. Jumaluuksia ja erilaisia henkivaltojen edustajia on ollut ja on edelleen monia suuressa henkivaltojen kokonaisuudessa. Niin El:n ja sittemmin Jahwen nousun aikaan oli vallalla ns. henoteismi. Henoteismi eroaa polyteismista siinä, että henoteismissa ei vain tunnusteta useiden jumaluuksien olemassaoloa, vaan nähdään erään niistä olevan ylijumala. Jeesus Kristus ajoi ja ajaa Isä-Jumalan perusteltua ylijumalan asemaa, ei Jahwen ylijumalan asemaa. Valitettavasti tähän liittyvät seikat ovat menneet sittemmin aivan sekaisin, samoin kuin käsitys henkivaltojen kokonaisuudesta, jossa tärkeihin asemiin kuuluvat myös Lucifer ja Saatana. Ne, ketkä nauravat näille väitteille, voivat miettiä vaikka sitä seikkaa, että ilman Paavalia ei alkuperäinen kristinusko olisi levinnyt muualle maailmaan ensinkään. Hän näki, että kristinuskon Jumala on Isä-Jumala jonka viesti on tarkoitettu koko maailmalle. Hän otti tehtäväkseen kristinuskon levittämisen kaikkialle. Jeesuksen juutalaiset opetuslapset olisivat pitäneet hänen opetuksensa vain omalla kansallaan. Isä-Jumalan suuressa henkivaltojen kokonaisuudessa on Jahwe tietysti oikeutetusti israelilaisten heimon jumala, se pitää varmasti paikkansa. Mutta hän ei ole sama kuin Isä-Jumala, josta Jeesus puhui ja jonka nimeen hän pyysi levittämään sanaa kaikille kansoille.

Kuten siis niin moni muukin alkuperäinen Jeesuksen opetus, myös käsitys henkivaltojen kokonaisuudesta hämärtyi. Tästä on seurannut, että kristinuskon nykyään yleisesti tuntemamme henkiset opetukset ovat kovin mustavalkoisia ja täynnä hämmentävää ristiriitaisuutta. Kristuksen ja Saatanan/Luciferin nähdään olevan toisiaan vastaan, ei palvelevan omia tärkeitä roolejaan osana suurta Jumalan luomaa kokonaisuutta. Jeesuksen Isä-Jumala on amoraalinen, hänen luonteensa ylittää yksinkertaisen mustavalkoisen hyvä/paha-asettelun, kuten vaikka Jesaja 45:ssä todetaan: Minä olen Herra, eikä toista ole, minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. Tällainen Vanhaan Testamenttiin jäänyt totuudenmukainen kohta varmasti hämmentää monia (katso asian tiimoilta myös Jobin kirja), kun sitä rinnastaa nykyään yleiseen käsitykseen Jumalasta ja vaikka Uuden Testamentin 1. Johanneksen kirjeessä annettuun luonnehdintaan Jumalasta: Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Kun miettii tätä yleistä kristinuskon mustavalkoista hyvä/paha-käsitystä, jossa ei osata nähdä “hyvän” ja “pahan” kuuluvan Jumalan luomaan kokonaisuuteen, oivaltaa paljon siitä, miksi kristillinen moraali on usein niin lapsellista, miksi kristityt usein eivät tajua, että moraaliset kysymykset ovat lähes aina “harmaan” vyöhykkeellä (ei mustavalkoisesti joko/tai), miksi kristittyjen on usein niin vaikea hyväksyä eläimellinen luontonsa ja sexuaalisuutensa, tai miksi he niin huvittavalla tavalla ottavat itsensä ja uskontonsa kuolemanvakavasti eivätkä ymmärrä, että huumori ja itseironia uskonnon yhteydessä on eräs suuri viisauden merkki. Näistä viimeiseen kohtaan, huumoriin, palaamme seuraavassa postissamme vastauksena Kristuksen Morsiammelle.

Mestari Pekka Siitoin on meidän onneksemme kirjoittanut tämänkin aiheen tiimoilta osuvasti teoksessaan Paholaisen Katekismus:

Minä uskon pyhään pahuuteen ja pyhään hyvyyteen, pyhiin yhteisiin voimiin, jotka vaikuttavat aina ja kaikkialla. Uskon myös hyvään karmaan jos palvelen oikein Herraani, uskon myös hengen kuolemattomuuteen ja jälleensyntymisoppiin, mutta en usko mädäntyneiden ruumiiden ylösnousemuksiin. Amen. Mitä se tarkoittaa? Minä käsitän ja haluan ymmärtää hyvyyden ja pahuuden voimien välttämättömän olemassaolon ympäristössämme. Ilman jännittävää pahuutta emme ymmärtäisi mitä on hyvyys ja päinvastoin. Tiedämme siis, että pahan on palveltava hyvää ja hyvän pahaa. Kuitenkaan me ihmiset emme tätä halua käsittää tai ymmärtää. Me pelkäämme, olemme kuin hyvyyden ajatuksen hypnoosissa ja silti teemme pahaa. Monet hyvät ihmiset uskovat olevansa hyviä, mutta ovatkin aivan päinvastaisia ilmentymiä. me ja ne jotka Herramme henget ovat kutsuneet tähän jaloon valistustyöhön ihmiskuntamme tähden tiedämme miten asiat ovat, mutta emme voi vielä kaikkea kertoa koska emme tiedä kutka Teistä kestävät sen tiedon. Luottakaamme kuitenkin Herraamme aamuruskon poikaan Luciferiin ja toteuttakaamme hänen oppejaan ja käskyjään, niin meille annetaan aikanaan sitä, mistä nyt olemme vajaita. Tämä on varmasti TOTTA. Amen.

Lopuksi on vielä hyvä muistuttaa aiemmista Mestarin viisautta -posteistamme, jotka suoraan koskevat nyt käsiteltyjä aiheita. Mestarin viisautta, VII, käsittelee Kristusta, Luciferia ja Saatanaa. Mestarin viisautta, VI, käsittelee henkivaltojen kokonaisuutta. Mestarin viisautta osat IV ja I taas kertovat hyvästä ja pahasta. Lainaan nämä kaksi viimeistä vielä uudestaan muistin teroittamiseksi ja asiamme alleviivaamiseksi.

Jumala on viisaudessaan antanut meille ihmisille käyttöön, niin hyvyyden kuin pahuudenkin voimat. Tavallisen ihmisen on hyvin vaikeaa nähdä aina, mikä todellisuudessa on pahaa ja mikä hyvää. Joskus hyvyys tulkitaan pahuudeksi ja päinvastoin. Mikäli taas tarkastelemme hyvyyden ja pahuuden eroja korkeammalta henkiseltä tasolta, niin erojen vetäminen tulee entistä hankalammaksi tehdä. Monet vanhat luulot ja käsitykset muuttavat tällöin luonnettaan ja muuttuvat vastakkaisiksi ilmiöiksi. Ihmiset ovat aivan liian herkkiä tuomitsemaan toinen toisensa. Kaikki muut, jotka eivät ole samaa mieltä kuin minä itse, ovat vasemman polun kulkijoita sanotaan aivan liian helposti. Tuntemattomat asiat koetaan liian pelottavina ja niitä vastustetaan tunnehysterian varjolla.

Kellään ei ole oikeutta väittää minua Kristuksen kieltäjäksi ja Jumalan pilkkaajaksi, koska se ei ole totta. Vain minä itse tiedän mikä minä olen. Hyväksyn ja arvostan aivan tasapuolisesti Kristusta, Luciferia ja Saatanaa, he ovat kaikki persoonallisia olentoja, jotka vaikuttavat erilaisella voimallaan meihin ihmisiin meidän aurinkokunnassamme.

Olemme nyt nähneet tämän lyhyen selonteon kautta, miten yleinen kristillisyys on erhettä.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi.

666/777

Kaste, konfirmaatio ja ehtoollinen Turun Hengentieteen Seurassa

Eräs seuramme uusimmista jäsenistä, Kristus Looshin Kristuksen Morsian, on esittänyt seuralle useita teologisia kysymyksiä. Koska kysymykset sivuavat aiheita, jotka varmasti kiinnostavat useampiakin, on O.F.R., entinen pappi, nykyinen Turun Hengentieteen Seuran metafyysinen viemärisukeltaja ja teologian asiantuntija, päättänyt vastata niihin julkisesti seuran sivuilla. Kysymykset jakaantuvat kolmeen osaan: 1) kasteeseen, konfirmaatioon ja ehtoolliseen, 2) yleisen kristillisyyden erheellisyyteen, sekä 3) huumoriin. Tällä kertaa käsittelemme näistä tärkeistä aihekokonaisuuksista ensimmäistä osaa. Loput kaksi osaa käsittelemme myöhemmin erillisissä posteissa.

Onko Turun Hengentieteen Seuralla jäsenilleen jonkinlaista aikuiskastetta? Vastaus kuuluu, kyllä tavallaan on. Me tosin kutsumme sitä “induktioriitiksi”. Tämä riitus lähetetään kaikille niille, jotka ovat seuran jäsenyyttä hakeneet ja tulleet todetuiksi seuran jäsenyydelle otollisiksi. Koska induktioriitti on salainen, emme paljasta sen kaavaa ulkopuolisille. Voimme puhua kuitenkin siihen liittyvistä perustavanlaatuisista samankaltaisuuksista suhteessa kristilliseen kasteeseen.

Aivan kuten kaste liittää jäsenensä kristilliseen seurakuntaan, niin myös induktioriitti liittää ihmisen Turun Hengentieteen Seuraan. Suorittaessaan induktioriitin ihminen siirtyy uuteen henkivaltojen piiriin, ja sen puitteissa joko Kristukselle/Luciferille/tai Saatanalle kuuluvaksi, hänen omaisuudekseen. Kysymys on Kristuksen/Luciferin/tai Saatanan sanoman realisoimisesta nykyhetkessä. Induktioriitistä nousee uusi ihminen, sillä siinä Kristus/Lucifer/tai Saatana on ollut läsnä ja ottanut riitin tekijän omakseen, osaksi omaa ruumistaan, ja liittänyt hänet henkivaltojensa sotureihin Maan päällä. Induktioriitti on sekä ihmisen että henkivaltojen tekemä. Toisaalta okkultismin harjoittaja tunnustaa siinä henkivaltojen liittonsa, toisaalta näiden henkivaltojen asianmukainen edustaja ottaa liittolaisensa suojiinsa.

Aivan kuten kristillinen kaste, niin myös Turun Hengentieteen Seuran induktioriitti on Kristuksen/Luciferin/tai Saatanan kosketuksesta osalliseksi tulemisen lisäksi myös velvoittava. Induktioriitti on alku uuteen elämään, opetuslapseksi tuleminen, vihkimys maallikkoapostolaattiin. Induktioriitin tekijöiden tulee kasvaa noudattamaan herransa sanaa. Tähän liittyy uuden elämäntavan vaatimus.

Entä sitten konfirmaatio ja ehtoollinen? Konfirmaatio on Turun Hengentieteen Seurassa jotain, minkä okkultismin harjoittaja voi tehdä itse tai minkä seuran johtokunnan jäsen voi hänelle tehdä. Itsetehtynä on konfirmaatio, eli induktioriitin sanoman vahvistus, tarvittaessa tehty induktioriitin uusinta. Tämä voi olla tarkoin tehty riitin uusinta tai sen mukaelma. Konfirmaation voi okkultisti tehdä tarpeelliseksi katsominaan aikoina, sitä ei jäseniltä tiettyinä ennalta määrättyinä aikoina odoteta. Tietyssä mielessä ovat jäsenten tekemät okkultistiset rituaalit yms. herransa kunniaksi tekemät teot (vaikka liikemaailmassa) aina eräänlaisia konfirmaatioita.

Periaatteessa konfirmaatio on Turun Hengentieteen Seurassa samankaltainen kuin kristillisessä kirkossakin. Se liittää okkultismin harjoittajan yhä kiinteämmin seuraan, lisää hänessä henkivaltojen voimaa ja auttaa häntä kasvamaan Kristuksen/Luciferin/tai Saatanan kaltaisuudessa. Se myös antaa Pyhän Hengen täyteyden ja vahvistaa induktioriitin tehnyttä elämään henkivaltojen mestarinsa sanan mukaan, ja täten painaa häneen lähtemättömästi Kristuksen/Luciferin/tai Saatanan sotilaan tuntomerkin.

Mikäli seuran jäsen haluaa, voi hän pyytää joltain seuran johtokuntaan kuuluvalta myös konfirmaation. Tämä konfirmaatio tapahtuu näin:

Seuran johtokunnan jäsen piirtää konfirmaatiota pyytävän pään päälle latinalaisen ristin, hänen keskiruumiinsa kohdalle kreikkalaisen ristin, ja hänen sukupuolielintensä päälle Pietarin ristin. Samalla hän lukee tilaisuuteen mukaillen Mestari Siitoimen asettaman yleisrukouksen:

Jeesus Kristus, anna N.N.:lle rakkautta hänen ystäviään kohtaan. Kunnioitettu Lucifer, anna N.N.:lle tahdonvoimaasi, jotta hän pääsisi harmaan kiven lävitse. Saatana, anna N.N.:lle saatanallista järkeäsi – koska Saatana on järjen isä, ja mitä enemmän meillä on järkeä ja oveluutta, sitä paremmin me pärjäämme tässä maailmassa.

Tämän jälkeen seuran johtokunnan jäsen laittaa käden konfirmaatiota pyytävän pään päälle, jolloin Kristus/Lucifer/tai Saatana tulee konfirmaatioon läsnäolevaksi ja konfirmoi konfirmaatiota pyytävän. Kun konfirmoitava tuntee Kristuksen/Luciferin/tai Saatanan hengen koskettavan itseään, hän sanoo: “Tämä merkki takaa laadun”. Seuran johtokunnan jäsen vastaa tähän: “Näin on marjat. Amen”.

Mitä tulee ehtoolliseen, on Mestari Siitoin kirjoittanut siitä lyhyesti teoksessaan Paholaisen Katekismus. Tuossa teoksessa esitetty ehtoollinen pätee tietysti vain Luciferin ja Saatanan sotureille. Seuran Kristus Looshiin kuuluville Kristuksen sotureille sitä vastoin perinteinen kirkkoehtoollinen on oikea, mutta tietysti seuran esittämän hengentieteen valossa ymmärrettynä ja koettuna.

Tässä yhteydessä pitää kerrata myös, mitä ehtoollinen tarkoittaa. Ehtoollinen, eli eukaristia on sakramentti. Se on kristityille juhla-ateria, jossa leipä ja viini ovat Jeesuksen ruumis ja veri tai edustavat niitä. Ehtoollista vietetään Jeesuksen käskyn mukaisesti hänen ristinkuolemansa muistoksi. Samaan tapaan on Luciferin ja Saatanan soturille Luciferin/Saatanan ehtoollinen sakramentti, jota vietetään Luciferin ja Saatanan ihmiskunnan hyväksi tekemien tekojen muistoksi (näitä on käsitelty mm. Mestari Siitoimen teoksissa Musta Magia, osa 1 ja 2, Paholaisen Katekismus, sekä Ufot, uskonto ja Paholainen). Lucifer ja Saatana ovat myös palvelijoidensa toimittamassa sakramentissa maagisesti läsnä, aivan kuten Kristus on läsnä kristillisessä ehtoollisessa. Koska Luciferin ja Saatanan teot ihmiskunnan hyväksi liittyvät varsinkin tähän aineelliseen maailmaamme, sen voimiin ja elämän jatkumiseen tässä maailmassa, on varsinkin siittimen/vaginan käyttö sexuaalisesti ja orgasmi sakramentti Luciferin ja Saatanan sotureille. Asian tiimoilta kannattaa kerrata jo aiemmin julkaisemaamme Mestarin viisautta.

Demon est Deus inversus,

Christus verus Luciferi

666/777