Mestari on meille suosiollinen!

July 14, 2014


Maanantai 14.7.2014 jää historiaan ensimmäisenä päivänä, jolloin Turun Hengentieteen Seura järjesti reipashenkisen Pekka-pyöräilyn Turusta Naantaliin ja takaisin. Sotilaskuntoa kohottavaan pyhiinvaellukseen osallistui viisi riuskaa nuorta arjalaista miestä, joista kaksi myös vihittiin seuraan Mestari Siitoinin haudalla.

pekkapyoraily

Sää oli mitä parhain. Aurinko paistoi, eikä sadepisaraakaan pudonnut seuran jäsenten niskaan. Osasimme päätellä jo edellispäivien enteistä, että Mestari tuli olemaan meille suosiollinen: superkuu, Saksan jalkopallomaailmanmestaruus ja edellisillan mahtava ukkosmyrsky Turussa olivat tästä selviä merkkejä.

Matkalaiset tapasivat Mikaelin kirkon edessä, mistä pyörät suuntasivat kohti Manhattanin ruokakauppaa ja Alkoa. Eväät ja pyhiinvaellusjuomat repuissa matka jatkui iloisin mielin kohti Naantalia. Yhteislauluna auringonpaisteessa raikasivat saksalaiset marssilaulut, vanhat kasarihitit kuin Nauravat Natsit-klassikotkin. Tunnelma oli mahtava. Satunnaisesti joillekin vastaantulleille hailattiin ja satunnaisesti vastaantulijat vastasivat samalla lailla takaisin. Taukoja menomatkalla oli vain yksi. Sen aikana hoidettiin nestetasapainoa, syötiin kolmioleipiä ja eräs ryhmämme jäsen paneskeli rypsipellossa aatteellemme myötämielisen naisen kanssa.

naantali

Naantalissa pysähdyimme ensimmäiseksi sotilasmuistomerkille. Henget ovat seuran jäsenille spiritismipelin välityksellä kertoneet, että muistomerkki on tietyllä tavalla kunnianosoitus myös Mestari Siitoinille. Tämän jälkeen vuorossa oli Naantalin torilla Kai M. Aallon pitämän legendaarisen palopuheen muistohetki. Punkkareiden munanheittopaikka paikannettiin. Tämän jälkeen kaksipyöräiset kaartoivatkin jo Krappulan eteen, missä paikan historiasta puhuttiin pitkään. Siitoinin keskustan sukuhaudan katsomisen jälkeen sora rapisi pyörien alla jälleen ja Hakapellon hautausmaa alkoi häämöttää. Olimme saapumassa Mestarin viimeisimmän inkarnaation leposijalle.

hakapelto

Tunnelma oli juhlallinen. Mestarin kunniaksi nostettiin Koskenkorva-pulloa, josta hänelle kaadettiin itseoikeutetusti ensimmäinen loraus. Lucifer, Saatana ja Kristus kutsuttiin paikalle todistamaan juhlallista hetkeä. Rituaalikelloa soitettiin. Mestarin henki kosketti kaikkien sydäntä. Seuran uudet jäsenet kertoivat omasta vapaasta tahdostaan haluavansa liittyä arvostettuun seuraan. He myös omasta vapaasta tahdostaan, pienenä kosmisena silmäniskuna eräälle saarnamiehelle, halusivat jäsensertifikaattinsa sinetöidyksi omalla verellään. Tämä tapahtui. Auringonvalo kimalteli Luciferin kunniaa sormenpäistä pudonneissa punaisissa tipoissa, jotka seuran pyhän kolminaisuuden sinetillä painettiin uusien jäsenten sertifikaatteihin kaikkien henkivaltojen asiaa todistaessa. Myös erään paikalle pääsemättömän uuden jäsenen sertifikaatti siunattiin Mestarin haudalla. Tämän jälkeen seuran jäsenet pitivät omat pienet spontaanit puheensa, Koskenkorvaa juotiin Mestarin kunniaksi ja seremonia suljettiin. Osa viinasta jätettiin Mestarille seuran muistokortin ohessa.

hautakivi

sinettiveri

muisto

sarvet

Paluumatkalla Raisioon saavuttuamme menimme juhlalounaalle. Olimme suuren ravintolan ainoat asiakkaat, sillä henkivallat olivat järjestäneet meille yksityistilaisuuden. Pyhän juhlalounaamme ohessa teimme puhelun pyöräilyretkemme suojelijalle, seuramme kunniajäsenelle, Komentaja Kai M. Aallolle. Hän puhui kaikkien retkeen osallistujien kanssa ja valoi meihin lisää seuramme voitokasta ja ylivertaista henkeä. Tämä teki kaikkiin lähtemättömän vaikutuksen.

Saimme retkemme loppusuoralla myös selvän merkin Komentaja Aallon henkisistä voimista. Erään seuramme uuden jäsenen kanssa puhuessaan Aalto oli merkitsevästi kysynyt, ”onko mukana naisia?” Valitettavasti näin ei tällä kertaa ollut. Pian tämän jälkeen pyöräillessämme kohti Turun keskustaa huusi eräs vanhempi mies Turun Hengentieteen Seuran Lucifer-Jugendin lähestyessä: ”ei yhtään akkaa mukana!” Tämä oli selvästi Komentaja Aallon ääni, osoituksena hänen saavuttamastaan korkeasta henkisen mestaruuden tilasta. Me kaikki nauroimme ja tiesimme, kenen lähettämän viestin kuulimme.

Kun seurueen tiet erkanivat Turun keskustaa lähestyttäessä omille suunnilleen, oli matkaa taittunut yli 40 kilometriä. Pyhiinvaellus oli ollut täydellinen. Henkivallat olivat täyttäneet kaikkien retkeen osallistuneiden kehot ja mielet. Kaikki oli kuten pitikin. Mestari oli – ja on – meille suosiollinen!

Demon est Deus inversus, Christus verus Luciferus!

666 / 777

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: