Maanantai 14.7.2014 jää historiaan ensimmäisenä päivänä, jolloin Turun Hengentieteen Seura järjesti reipashenkisen Pekka-pyöräilyn Turusta Naantaliin ja takaisin. Sotilaskuntoa kohottavaan pyhiinvaellukseen osallistui viisi riuskaa nuorta arjalaista miestä, joista kaksi myös vihittiin seuraan Mestari Siitoinin haudalla.

pekkapyoraily

Sää oli mitä parhain. Aurinko paistoi, eikä sadepisaraakaan pudonnut seuran jäsenten niskaan. Osasimme päätellä jo edellispäivien enteistä, että Mestari tuli olemaan meille suosiollinen: superkuu, Saksan jalkopallomaailmanmestaruus ja edellisillan mahtava ukkosmyrsky Turussa olivat tästä selviä merkkejä.

Matkalaiset tapasivat Mikaelin kirkon edessä, mistä pyörät suuntasivat kohti Manhattanin ruokakauppaa ja Alkoa. Eväät ja pyhiinvaellusjuomat repuissa matka jatkui iloisin mielin kohti Naantalia. Yhteislauluna auringonpaisteessa raikasivat saksalaiset marssilaulut, vanhat kasarihitit kuin Nauravat Natsit-klassikotkin. Tunnelma oli mahtava. Satunnaisesti joillekin vastaantulleille hailattiin ja satunnaisesti vastaantulijat vastasivat samalla lailla takaisin. Taukoja menomatkalla oli vain yksi. Sen aikana hoidettiin nestetasapainoa, syötiin kolmioleipiä ja eräs ryhmämme jäsen paneskeli rypsipellossa aatteellemme myötämielisen naisen kanssa.

naantali

Naantalissa pysähdyimme ensimmäiseksi sotilasmuistomerkille. Henget ovat seuran jäsenille spiritismipelin välityksellä kertoneet, että muistomerkki on tietyllä tavalla kunnianosoitus myös Mestari Siitoinille. Tämän jälkeen vuorossa oli Naantalin torilla Kai M. Aallon pitämän legendaarisen palopuheen muistohetki. Punkkareiden munanheittopaikka paikannettiin. Tämän jälkeen kaksipyöräiset kaartoivatkin jo Krappulan eteen, missä paikan historiasta puhuttiin pitkään. Siitoinin keskustan sukuhaudan katsomisen jälkeen sora rapisi pyörien alla jälleen ja Hakapellon hautausmaa alkoi häämöttää. Olimme saapumassa Mestarin viimeisimmän inkarnaation leposijalle.

hakapelto

Tunnelma oli juhlallinen. Mestarin kunniaksi nostettiin Koskenkorva-pulloa, josta hänelle kaadettiin itseoikeutetusti ensimmäinen loraus. Lucifer, Saatana ja Kristus kutsuttiin paikalle todistamaan juhlallista hetkeä. Rituaalikelloa soitettiin. Mestarin henki kosketti kaikkien sydäntä. Seuran uudet jäsenet kertoivat omasta vapaasta tahdostaan haluavansa liittyä arvostettuun seuraan. He myös omasta vapaasta tahdostaan, pienenä kosmisena silmäniskuna eräälle saarnamiehelle, halusivat jäsensertifikaattinsa sinetöidyksi omalla verellään. Tämä tapahtui. Auringonvalo kimalteli Luciferin kunniaa sormenpäistä pudonneissa punaisissa tipoissa, jotka seuran pyhän kolminaisuuden sinetillä painettiin uusien jäsenten sertifikaatteihin kaikkien henkivaltojen asiaa todistaessa. Myös erään paikalle pääsemättömän uuden jäsenen sertifikaatti siunattiin Mestarin haudalla. Tämän jälkeen seuran jäsenet pitivät omat pienet spontaanit puheensa, Koskenkorvaa juotiin Mestarin kunniaksi ja seremonia suljettiin. Osa viinasta jätettiin Mestarille seuran muistokortin ohessa.

hautakivi

sinettiveri

muisto

sarvet

Paluumatkalla Raisioon saavuttuamme menimme juhlalounaalle. Olimme suuren ravintolan ainoat asiakkaat, sillä henkivallat olivat järjestäneet meille yksityistilaisuuden. Pyhän juhlalounaamme ohessa teimme puhelun pyöräilyretkemme suojelijalle, seuramme kunniajäsenelle, Komentaja Kai M. Aallolle. Hän puhui kaikkien retkeen osallistujien kanssa ja valoi meihin lisää seuramme voitokasta ja ylivertaista henkeä. Tämä teki kaikkiin lähtemättömän vaikutuksen.

Saimme retkemme loppusuoralla myös selvän merkin Komentaja Aallon henkisistä voimista. Erään seuramme uuden jäsenen kanssa puhuessaan Aalto oli merkitsevästi kysynyt, ”onko mukana naisia?” Valitettavasti näin ei tällä kertaa ollut. Pian tämän jälkeen pyöräillessämme kohti Turun keskustaa huusi eräs vanhempi mies Turun Hengentieteen Seuran Lucifer-Jugendin lähestyessä: ”ei yhtään akkaa mukana!” Tämä oli selvästi Komentaja Aallon ääni, osoituksena hänen saavuttamastaan korkeasta henkisen mestaruuden tilasta. Me kaikki nauroimme ja tiesimme, kenen lähettämän viestin kuulimme.

Kun seurueen tiet erkanivat Turun keskustaa lähestyttäessä omille suunnilleen, oli matkaa taittunut yli 40 kilometriä. Pyhiinvaellus oli ollut täydellinen. Henkivallat olivat täyttäneet kaikkien retkeen osallistuneiden kehot ja mielet. Kaikki oli kuten pitikin. Mestari oli – ja on – meille suosiollinen!

Demon est Deus inversus, Christus verus Luciferus!

666 / 777

Advertisements

Tänään, 10.10.2012, Turun Hengentieteen Seuran B.S. Müller ja kaksi uutta seuran jäsentä tekivät pyhiinvaelluksen Mestari Pekka Siitoimen haudalle Naantaliin. Uudet jäsenet myös rituaalisesti induktoitiin Mestarin haudan luona seuran jäseniksi. Tämän jälkeen seuran jäsenet kävivät vielä katsomassa Pekan aikoinaan omistamaa Krappala-kiinteistöä sekä Siitointen sukuhautapaikkaa keskustassa.

Matka Naantaliin sujui tunnelmaan virittäytyessä. Kuuntelimme mm. Mestarin Radio Inarille antamaa haastattelua. Hakapellon hautausmaalle Naantaliin pääsimme juuri sillä hetkellä, kun Pekan haastattelun välissä soi Carmina Buranan O Fortuna. Se tuntui varsin sopivalta. Sää oli märkä ja vettä tihkutti, mutta se ei pyhiinvaeltajia haitannut.

Image

Hautausmaa oli hiljainen, vain pari muuta henkilöä kävi paikalla. Tästä huolimatta eräs näistä henkilöistä pällisteli Seuran jäsenten toimitusta Mestarin haudalla erääseen väliin. Hän ymmärsi kuitenkin viisaasti pysytellä kauempana ja olla häiritsemättä seuran pyhää toimitusta.

Toimitus oli yksinkertaisen juhlava. Kynttilä sytytettiin. Rituaalikelloa soitettiin. Seuran jäsenet seisoivat Pekan haudan äärellä. Müller avasi uusien jäsenien induktioriitin kutakuinkin sanoin Demon est Deus inversus, Christus verus Luciferi! Tulen, veden, ilman ja maan, Isän Jumalan, Kristuksen, Saatanan ja Luciferin, sekä kaikkien henkivaltojen nimeen, Turun hengentieteen seuran paikalla olevat jäsenet tervehtivät Mestari Siitointa!

Tämän jälkeen uusien jäsenten induktioriittiä pohjustettiin juhlallisesti. Uusilta jäseniltä kysyttiin, haluavatko he koko universumin, kaikkien henkivaltojen ja Mestari Siitoimen hengen todistaessa liittyä Turun Hengentieteen Seuraan. He vastasivat vuorollaan Kyllä! Tämän jälkeen heille luovutettiin jäsensertifikaatit sekä numeroidut jäsenkortit, joilla oltiin sitä ennen kosketettu Pekan hautakiven rautaristiä sekä haudan maaperää.

Seuran jäsenet olivat tuoneet Mestarin kunniaksi hänen haudalleen kynttilän, koristeellisen lasin ja snapsilasin, pari unikonkotaa, pullon Koskenkorvaa, seuran brosyyrin jossa on mm. Mestarin omia viisauksia, sekä seuran Mestari Siitoin-postikortin, johon Müller oli kirjoittanut: Kiitos Mestari Pekka Siitoin kaikesta siitä työstä jota olet maailman hyväksi tehnyt! Demon est Deus inversus, Christus verus Luciferi! 666/777! Kortti oli myös seuran leimalla sinetöity.

Image

Induktiorituaalissa seurasi juhlapuheita Mestarin kunniaksi. Jokainen jäsen piteli vuorollaan Koskenkorvapulloa kädessään, puhui Mestarin antaman esimerkin kunniaksi, otti hörpyt juomaa ja/tai kaatoi symbolisesti Mestarille itselleenkin vielä lopuksi (tässä kohtaa Koskenkarvaa kaadettiin mm. haudan maaperään. Loput viinat jätettiin Pekalle.

Kuten edellä tuli jo mainittua, eksyi joku ulkopuolinen eräässä vaiheessa pällistelemään seuran jäsenten riittiä pienen matkan päästä. Siinä vaiheessa kun riitin lopussa Müller soitti rituaalikelloa ja kajautti Eläköön Mestari Pekka Siitoin! Mihin muut vastasivat Heil!, oli tämä kutsumaton rituaalin tarkkailija kuitenkin jo luikkinut tiehensä. Varmaankin jotain sellaista todistaneena, jota hän ei aivan heti unohda…

Image

Rituaalin lopuksi Müller piti kädessään vielä erästä objektia, joka oli ollut itsensä Mestarin omistuksessa ja joka liittyy hänen entiseen Vehmaan huvilaansa. Kaikki seuran jäsenet liittivät kätensä tähän objektiin samalla maagisesti saaden energioita, visioita ja vaikutteita ajan ja paikan tuolta puolten eri tavoin itse Mestarin omasta energiakentästä. Ylevä rituaali oli saatu arvokkaasti päätökseensä. Väkevät henkivallat olivat liikkeellä. Turun Hengentieteen Seura oli kahta uutta jäsentä voimakkaampi ja uudistanut linkkiään Mestariin ja hänen värähtelytasoonsa ja energioihinsa.

Induktioriitin jälkeen seuran jäsenet kävivät vielä Pekan aikoinaan omistaman Krappula-kiinteistön edessä. Tarinoita kerrotiin, hiljaisen syksyisen kaupungin katuja tallattiin. Myös Krappulan viereisessä olevalla keskustan hautausmaalla käytiin katsomassa Siitoimen sukuhautapaikka, jonka lepoon on tänä vuonna laskettu myös Paul Adolf. Kunnia hänenkin sielulleen.

Demon est Deus inversus, Christus verus Luciferi!

666/777